Tämä on sosiaalitoimesta ja lääninhallituksesta tekemäni tutkintapyyntö. Kaikki esitetyt asiat ovat tapahtuneet, ja mitä olen maininnut sanotuksi, on sanottu ja tallennetut keskustelut kuunneltavissa.
Poliisi ei tutkinut "taloudellisilla perusteilla", ja koska "on oletettavaa viranhaltijoiden toimineen virkavastuun puitteissa", eli että eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa (muistinvarainen sanamuoto!). Lääninhallituksen Lepiköllä on siis harkintavalta sivuuttaa valvottaviensa tekemät selvät rikokset. Sosiaalijohtaja voi tämän mukaan harkintansa mukaan valehdella valvovalle viranomaiselle. Samoin sosiaalityöntekijät!
Poliisin ja syyttäjän päätökset ovat henkilökohtaisia, siis päätös jokaisesta henkilöstä erikseen, jonka vuoksi niiden julkaiseminen on hankalaa täällä. Koetan keksiä keinon siihen!
Muotoilu kärsi siirtämisestä tänne?
Tutkintapyyntö
Pyydän poliisia tutkimaan Helvi Heiniön, Ulla Wuotilan, Laura Lepikön ja Leena Keiturin toimet ja lausunnot liittyen Uudenkaupungin sosiaalitoimesta ja perheneuvolasta tekemiini kanteluihin ja niiden käsittelyyn lääninhallituksessa.
Heiniö on Uudenkaupungin sosiaali- ja terveysjohtaja, Wuotila Uudenkaupungin sosiaalityöntekijä, Lepikkö on Länsi-Suomen lääninhallituksen lääninsosiaalitarkastaja. Keituri on ilmeisesti lääninhallituksen lakimies, jonka roolia kanteluiden käsittelyssä en tunne, kuitenkin hänenkin nimensä on päätöksen alla, joten hän lienee samalla tavalla päätöksessä esitetystä vastuussa kuin Lepikkökin.
17.10.2008 Vastine (liite 2)
Pyydän poliisia tutkimaan:
Syyllistyykö sosiaalijohtaja väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineessa lääninhallitukselle työntekijöiden olleen työtehtävissään muualla? Tallenteista (Liitteet, tallenteet Ulla Vuotila ja sos joht heiniö helvi) käy selvästi ilmi molempien työntekijöiden olleen lomalla kauemmin kuin seitsemän päivää.
Syyllistyykö Ulla Wuotila väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineessaan että jompikumpi työntekijöistä olisi ollut paikalla jo seuraavalla viikolla? Tallenteessa (Vuotila Ulla) Wuotila kertoo, että molemmat ovat lomalla.
Syyllistyykö Ulla Wuotila väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineessaan minun suuttuneen, kun sanonut mielestään että nythän tiedät? Wuotila ei ole näin sanonut, mikä ilmenee tallenteelta (vuotila Ulla) kuten sekin, että en ole suuttunut.
Onko Wuotilan kirjaus myös rekisterimerkintärikos, koska Wuotila on asiakaskertomukseen (liitteet 5 ja 2) kirjannut minusta perättömiä asioita; suuttuminen, uhkaaminen valituksella? Antaako Wuotila väärän todistuksen rekisteriä pitävälle viranomaiselle?
Wuotila loukkaa myös kunniaani kertomalla (liitteet 5 ja 2) että olen uhannut valituksella. Olen Wuotilalle todennut tekeväni valituksen, eikä sanomaani mitenkään voi tulkita uhkaukseksi. Valitus tai kanteluhan on normaalimenettely tapauksissa joissa kansalainen on tyytymätön viranomaisten taholta saamaansa kohteluun tai palveluun, viranomaisena Wuotilan täytyy tämä tietää ja tehdä työnsä sen mukaisesti. Pyydän poliisia tutkimaan myös kunnianloukkauksen.
22.10.2008 Vastine (liite 2)
Pyydän poliisia tutkimaan:
Onko Helvi Heiniö syyllistynyt väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineensa kohdassa 3? As kertomuksista ei löydy mainintaa että perheneuvolaan olisi oltu yhteydessä ennen verkostopalaveria. Kantelu johon Heiniö vastineen on kirjoittanut, on tehty ennen verkostopalaveria joka oli 11.4.2008. Maininta verkostopalaverista on asiakaskertomuksen ainoa maininta yhteistoiminnasta. Jos Heiniön väite yhteydenpidosta pitäisi paikkansa, olisi sosiaalitoimisto syyllistynyt rekisterimerkintärikoksiin jättäessään kirjaamatta yhteydenpitoa.
Onko Helvi Heiniö syyllistynyt väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineensa kohdissa 5. ja 6? Salvi on myöntänyt antaneensa neuvoja joita ei voisi antaa (tallenne Salvi xxstä) Salvin kertomuksesta tallenteella tulee selvästi esille hänen neuvojensa perustuneen vain äidin kertomukseen. Salvin kirjaama asiakaskertomuksessa myös poikkeaa totuudesta (tallenne)
Salvin osuudesta lisää toisessa tutkintapyynnössä myöhemmin.
Onko Helvi Heiniö syyllistynyt väärän todistuksen antamiseen viranomaiselle valehdellessaan vastineensa kohdassa kohdassa 7. Perheneuvolasta on sanottu että äiti voi muuttaa minne tahansa Suomessa (perheneuvola tiistai 080408) Perheneuvolasta siis ei ole pyritty vaikuttamaan sopimukseen pääsemiseen vaan on annettu äidille oikeus muuttaa.
Perheneuvolan osuudesta lisää myöhemmin toisessa tutkintapyynnössä.
Lepikkö, Laura lääninsosiaalitarkastaja
Päätös 13.2.2009, Länsi-Suomen lääninhallitus
Pyydän poliisia tutkimaan:
Onko Lepikkö syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen, virka-aseman väärinkäyttöön tai muihin rikoksiin seuraavissa kohdissa?
Lepikkö sivuuttaa kokonaan hänen tietoonsa saattamani sosiaalijohtajan valehtelemisen työntekijöiden olosta lomalla tai työtehtävissä. Lepikön väite, ettei mainitsemansa työntekijävaje johtunut lomista, on täysin käsittämätön, Lepikölle toimittamistani tallenteista tulee täysin selväksi työntekijöiden olleen lomalla. Asemassaan sosiaalitarkastajana Lepikön tulisi valvoa paitsi sosiaalitoimen toiminnan lainmukaisuutta, myös sen yleistä asianmukaisuutta. Hyväksymällä Heiniön ja Wuotilan selvitykset ja sivuuttamalla toimittamani aineiston (tallenteet) Lepikkö käyttää asemaansa suojellakseen sosiaalitoimen henkilökuntaa ja sosiaalijohtajaa. Lepikön täytyy asemansa vuoksi ymmärtää, että väärän todistuksen antaminen viranomaiselle on rikollista, siitä huolimatta Lepikkö sivuuttaa selvän todistusaineiston ja toteaa päätöksessään ettei “mahdollinen henkilöstöpula” johtunut lomajärjestelyista.
Lepikkö tulkitsee lastensuojelun tarpeen arvioinnin käynnistymisen 10.2.2008 perusteella ettei 28.3.2009 tehtyä ls-ilmoitusta tarvinnut käsitellä lainkaan, ja antaa ymmärtää että asia hoidettiin hienosti. Asiakaskertomuksista ei löydy mainintaa asian käsittelystä missään vaiheessa. Osoittaa Lepiköltä todellista välinpitämättömyyttä lasten oikeuksia kohtaan todeta päätöksessä vain, että selvitys oli jo käynnissä, ja siten tehdä tyhjäksi kaikki muut kuin ensimmäinen lastensuojeluilmoitus. Ei voi kuulua sosiaalitarkastajan toimenkuvaan puolustaa sosiaalitoimen “mitään tekemättömyyttä”.
Lepikkö sivuuttaa tosiasian, että sosiaalijohtajakin valehteli yhteydenpidosta perheneuvolaan, mainintoja yhteydenpidosta sosiaalitoimiston ja perheneuvolan välillä ei löydy Lepikölle vastineen liitteenä lähettämästäni asiakaskertomuksesta ennen verkostopalaveria. Koska näin on, ei yhteyttä Heiniön kuvaamalla tavalla (aiemmin 22.10. vastine, kohta 3) ole ollut. Lepikkö sivuuttaa kokonaan kantelun tekoajankohdan merkityksen. Verkostopalaveri oli kantelun tekemisen jälkeen, jolloin lapset oli jo viety pois.
Lepikkö sivuuttaa täysin esille tulleen perheneuvolan ja Wuotilan käsityksen (tallenteet; perheneuvola_tiistai_ 080408 ja Vuotila Ulla)muutto-oikeudesta, joka ei toteuta lääninhallituksen sos toimelle määrittelemää tehtävää.
Lepikkö sivuuttaa todistetuksi tulleen sosiaalitoimen puuttumisen ositukseen ja neuvojen antamiseen yksipuoliseen kertomukseen nojautuen. (tallenne Salvui xxstä)
Hyväksymällä sosiaalitoimen selitykset huolimatta todistusaineistosta Lepikkö rikkoo hänelle tarkastajana kuuluvan virkavelvollisuuden. Huolimatta täysin selvistä todisteista laiminlyönneistä ja suoranaisista valheista Lepikkö toteaa että on toimittu asian- ja lastensuojelulain mukaisesti.
Virka-aseman väärinkäyttäminen, Lepikön pitäisi valvoa sosiaalitointa. Toiminnallaan kantelun käsittelyssä Lepikkö selvästi hankkii hyötyä sosiaalitoimelle kantelun kohteina olleita suojellessaan. Lepikön olisi tullut valvovana viranomaisena käynnistää rikostutkinta havaittuaan sosiaalijohtajan ja sosiaalityöntekijöiden valehtelevan. Toiminnallaan Lepikkö osoittaa täydellisesti tehtävään sopimattomuutensa.
Uudessakaupungissa 27.9.2009 Olli Keränen
Tutkintapyyntöjen liitteet
Asiakirjat
-Alkuperäiset kantelut lääninhallitukselle 29.3.2008 ja 3.4.2008
-Sosiaalijohtajan vastineet edellisiin 17. ja 22.10.2008
-Olli Keräsen vastine edellisiin 23.11.2008
-Lääninhallituksen päätös 13.2.2009
-xx Keräsen asiakaskertomus, sosiaalitoimi, Uusikaupunki
Sosiaalijohtaja Heiniö Helvi
-tallenteet sos joht Heiniö Helvi_mp3 ja Vuotila Ulla_mp3
-tallenne SAlvui xxstä_mp3
-tallenne perheneuvola_tiistai_080408
-Asiakaskertomus Keränen xx
Sostyöntekijä Wuotila Ulla
-tallenteet sos joht Heiniö Helvi_mp3 ja Vuotila Ulla_mp3
Lepikkö Laura
-Kaikki edelliset tallenteet
-Asiakaskertomus Keränen xx
perjantai 30. heinäkuuta 2010
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Lapsen ja etävanhemman oikeudet
Tämä on sähköposti, jonka lähetin lapsiasiavaltuutetulle 21.7.2010, ja liittyy oikeuskanslerinviraston Outi Kauppilan kanssa käymääni puhelinkeskusteluun ja muihin kerääminni aineistoihin.
Hei,
Olen ollut aiemminkin yhteydessä lapsiasiavaltuutettuun, silloin sanoitte ettei oteta kantaa yksittäistapauksiin. Nyt omien lasteni asian tiimoilta tekemäni selvitys on tullut siihen pisteeseen, että asioilla alkaa olla laajempi merkitys. Toki olisi ollut jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Useden oikeuskanslerinviraston osoittamieni kanteluiden jalkeen, joihin kaikkiin on tullut vastaus, että viranomaiset eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa, soitin oikeuskanslerinviraston vanhemmalla oikeuskanslerinsihteerille Outi Kauppilalle. Kauppila sanoo selvästi, ettei minulla eron jalkeen, kun oli sovittu lasten asumispaikaksi äidin luona, ollut mitään oikeutta lapsiini. Kauppila sanoo myös: "eihän me niin kirjoiteta" kysyessäni miksi ei päätöksessä lue hänen mielipidettään.
Kauppila kertoo ettei lakia lapsen huollosta ja tapaamisesta ole sivuutettu, mutta ei anna lainkohtaa tai asetusta jolla kyseinen laki kumottaisiin. Kauppilan esittämässä ja Puumalaisen allekirjoittamassa päätöksessä, joka tässä tapauksessa koski maistraattia, ko. lain huoltajalle antama oikeus asuinpaikasta päättämiseen on sivuutettu kokonaan sitä perustelematta.
Kauppila sanoo puhelussa myös, että näin ajattelevien piiri on laaja. Koska kyseessä on korkein laillisuusvalvontaa suorittava viranomainen jolla on mahdollisuus pyytää selvityksiä ministeriöista ja muilta toimijoilta, on selvää että "laajaan piiriin" kuuluvat kaikki lasten asioiden kanssa toimivien ministeriöiden ministerit ja virkamieskunta. On siis suomen valtion virallinen kanta, ettei etävanhemmalla ole oikeutta lapsiinsa eron jälkeen, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa ettei lapsilla ole oikeutta etävanhempaansa. Ainoastaan lähivanhemmalla on oikeuksia.
Kauppilan puhelussa sanoma paljastaa koko suomen valtion näkemyksen joka minullekin on tullut tutuksi omien lasteni asiassa. Tämä näkemys tarkoittaa, että kaikki lasten asioissa tehdyt sopimukset ja niiden aikaansaamiseksi oleva organisaatio (sosiaalitoimi, lastensuojelu), tai eri oikeusistuinten antamat tuomiot ovat täysin turhia, koska etävanhemmalla ei niistä huolimatta ole oikeutta osallistua esim. lasten asuinpaikan päättämiseen.
On selvää, että aluehallintovirastot (ent. lääninhallitus, LH) on ohjeistettu ministeriöiden taholta tätä Kauppilan kertomaa näkemystä noudattaen. Aluehallintoviraston osalta on selvää, että se, ja entinen LH ohjeistaa sosiaalitointen lastensuojelut samalla tavalla. Tästäkin minulla on kirjallinen aineisto LH:n vastauksina kanteluuni.
suomen valtion kanta loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimusta, erikoisesti sen artikloja 5, Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, 8, Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 13, Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Etävanhemman osalta loukataan näiden lisäksi artikloja 6, Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 14,Syrjinnän kielto.
Tehokasta oikeussuojakeinoa ei ole koska asiaan liittyvät viranomaiset on ohjeistettu pyrkimään kohti suomen valtion edellä mainittua virallista kantaa, eikä siis ole edes teoreettista mahdollisuutta lasten oloihin ja asumiseen liittyvien asioiden todelliseen selvittämiseen. Se, että vain lasten asuinpaikka vaikuttaa siihen kenellä lasten suhteen on oikeuksia, on syrjintää, koska laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ei huoltajia erottele lasten asuinpaikan mukaan.
Keskusteluni Outi Kauppilan kanssa olen tallentanut, ja se on kuunneltavissa Youtube -sivustolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Iawab4zOvUc
Euroopan Ihmisoikeussopimus:
http://www.fredman-mansson.fi/eniosop.htm
Terveisin,
Olli Keränen
Uusikaupunki
Hei,
Olen ollut aiemminkin yhteydessä lapsiasiavaltuutettuun, silloin sanoitte ettei oteta kantaa yksittäistapauksiin. Nyt omien lasteni asian tiimoilta tekemäni selvitys on tullut siihen pisteeseen, että asioilla alkaa olla laajempi merkitys. Toki olisi ollut jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Useden oikeuskanslerinviraston osoittamieni kanteluiden jalkeen, joihin kaikkiin on tullut vastaus, että viranomaiset eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa, soitin oikeuskanslerinviraston vanhemmalla oikeuskanslerinsihteerille Outi Kauppilalle. Kauppila sanoo selvästi, ettei minulla eron jalkeen, kun oli sovittu lasten asumispaikaksi äidin luona, ollut mitään oikeutta lapsiini. Kauppila sanoo myös: "eihän me niin kirjoiteta" kysyessäni miksi ei päätöksessä lue hänen mielipidettään.
Kauppila kertoo ettei lakia lapsen huollosta ja tapaamisesta ole sivuutettu, mutta ei anna lainkohtaa tai asetusta jolla kyseinen laki kumottaisiin. Kauppilan esittämässä ja Puumalaisen allekirjoittamassa päätöksessä, joka tässä tapauksessa koski maistraattia, ko. lain huoltajalle antama oikeus asuinpaikasta päättämiseen on sivuutettu kokonaan sitä perustelematta.
Kauppila sanoo puhelussa myös, että näin ajattelevien piiri on laaja. Koska kyseessä on korkein laillisuusvalvontaa suorittava viranomainen jolla on mahdollisuus pyytää selvityksiä ministeriöista ja muilta toimijoilta, on selvää että "laajaan piiriin" kuuluvat kaikki lasten asioiden kanssa toimivien ministeriöiden ministerit ja virkamieskunta. On siis suomen valtion virallinen kanta, ettei etävanhemmalla ole oikeutta lapsiinsa eron jälkeen, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa ettei lapsilla ole oikeutta etävanhempaansa. Ainoastaan lähivanhemmalla on oikeuksia.
Kauppilan puhelussa sanoma paljastaa koko suomen valtion näkemyksen joka minullekin on tullut tutuksi omien lasteni asiassa. Tämä näkemys tarkoittaa, että kaikki lasten asioissa tehdyt sopimukset ja niiden aikaansaamiseksi oleva organisaatio (sosiaalitoimi, lastensuojelu), tai eri oikeusistuinten antamat tuomiot ovat täysin turhia, koska etävanhemmalla ei niistä huolimatta ole oikeutta osallistua esim. lasten asuinpaikan päättämiseen.
On selvää, että aluehallintovirastot (ent. lääninhallitus, LH) on ohjeistettu ministeriöiden taholta tätä Kauppilan kertomaa näkemystä noudattaen. Aluehallintoviraston osalta on selvää, että se, ja entinen LH ohjeistaa sosiaalitointen lastensuojelut samalla tavalla. Tästäkin minulla on kirjallinen aineisto LH:n vastauksina kanteluuni.
suomen valtion kanta loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimusta, erikoisesti sen artikloja 5, Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, 8, Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 13, Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Etävanhemman osalta loukataan näiden lisäksi artikloja 6, Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 14,Syrjinnän kielto.
Tehokasta oikeussuojakeinoa ei ole koska asiaan liittyvät viranomaiset on ohjeistettu pyrkimään kohti suomen valtion edellä mainittua virallista kantaa, eikä siis ole edes teoreettista mahdollisuutta lasten oloihin ja asumiseen liittyvien asioiden todelliseen selvittämiseen. Se, että vain lasten asuinpaikka vaikuttaa siihen kenellä lasten suhteen on oikeuksia, on syrjintää, koska laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ei huoltajia erottele lasten asuinpaikan mukaan.
Keskusteluni Outi Kauppilan kanssa olen tallentanut, ja se on kuunneltavissa Youtube -sivustolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Iawab4zOvUc
Euroopan Ihmisoikeussopimus:
http://www.fredman-mansson.fi/eniosop.htm
Terveisin,
Olli Keränen
Uusikaupunki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)