Pikku sähköposti

Tämä viesti on tarkoitettu Pirkanmaan poliisin Pasi Niemiselle ja Varsinais-suomen poliisin Petri Lampulle, sekä valtakunnansyyttäjänviraston Heli Haapalehdolle ja hänen esimiehelleen, jonka nimeä tai asemaa en tiedä. Lähetän yleisiin osoitteisiin molempiin poliisilaitoksiin, että menee varmasti perille.

Hei hei,

Tämä viesti koskee valtakunnansyyttäjänviraston Heli Haapalehdon päätöstä 11/481, asianumero R11/519, annettu 28.9.2011 ja sen seurauksena käymiäni keskusteluja Pirkanmaan poliisin Pasi Niemisen ja Varsinais-suomen poliisin Petri Lampun kanssa.

Asiaan kuuluvat myös 5.9.2011 päivätty tutkintailmoitus 8330/S/10056/11 tuolloin tekemäni rikosilmoituksen johdosta. Tutkinta siirrettiin Heli Haapalehdolle valtakunnansyyttäjänvirastoon heti kirjaamisen jälkeen. Rikosilmoituksessani oli mainittu myös syyttäjät Lindfors ja Puhakka, Rauman poliisi on kuitenkin jättänyt Puhakan pois ilmoituksesta.

Tein uuden rikosilmoituksen 10.9.2011 (llite 1)Puhakan ja Lindforsin osalta, Puhakan puuttumisen johdosta ja Heli Haapalehdon kanssa puhuttuani. Lähetin rikosilmoituksen valtakunnansyyttäjänvirastoon Haapalehdolle samalla kun lähetin hänelle aineiston jonka olisin halunnut esittää alkuperäisen rikosilmoituksen tekohetkellä Raumalla 5.9.2011. Lähetin myös saatteen (liite 2), jossa selvitin asiaa Haapalehdon kiellettyä minulta suullisen esittämisenpaikanpäällä. Rikosilmoituksessa 10.9.2011 yhtenä kohtana oli sisäasianiministeriön ohjeen laiminlyöminen tutkinnassa. Laiminlyömällä ohjeen määräyksen tutkintojen (kun muitakin epäiltyjä kuin poliisi) samanaikaisuudesta Puhakka on antanut jo etukäteen tiedon tutkintaa muiden osalta johtavalle poliisille, että rikoksia ei ole syytä tutkia. Olisihan ollut erikoista että samasta rikoksesta olisi tutkittu muiden tekemisiä, mutta ei aktiivisesti mukana olleen poliisin? On selvää että molemmat, Kukko ja Puhakka ovat laiminlyöneet ohjeen noudattamisen.

Em. ohjeen osa (suora lainaus):

"5. Yhteydenottovelvollisuus kahden tutkinnanjohtajan tilanteessa

Tutkinnanjohtajana toimivalla syyttäjällä on tutkinnanjohtajan valtuudet vain siltä osin kun asia koskee poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta. Jos asiaan kuuluu muita rikoksesta epäiltyjä, tutkinnanjohtajana toimii tältä osin poliisimies. Tutkinnanjohtajien tulee huolehtia siitä, että tutkinta muodostaa näissä tapauksissa tutkinnallisesti järkevän kokonaisuuden.

Valtakunnansyyttäjänviraston siirtäessä rikosepäilyn tutkinnan syyttäjänvirastossa toimivan syyttäjätutkinnanjohtajan ratkaistavaksi pyydetään tutkivan poliisilaitoksen poliisirikosyhdyshenkilöä määräämään tutkinnanjohtaja muiden epäiltyjen kuin poliisimiesten osalta.

Tutkinnanjohtajien on koordinoitava tutkintatoimenpiteet ja huolehdittava tutkintojen samanaikaisesta etenemisestä. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei vastakkaisissa tutkinnoissa kuulla todistajan asemassa henkilöä, joka joutuisi todistamaan omassa asiassaan.

Tutkinta tulee pääsääntöisesti järjestää niin, että tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän, tutkinnanjohtajana toimivan poliisimiehen ja tutkijoiden virkapaikat ovat sellaisten kulkuyhteyksien päässä toisistaan, että he voivat myös käytännössä tavata henkilökohtaisesti. Kahden tutkinnan johtajan tilanteessa jutussa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää samoja tutkijoita.
Tutkinnanjohtajien on keskenään sovittava tutkittavan asian tiedottamisesta."


Neljän kuukauden ero saman rikosilmoituksen perusteella tehdyissä tutkintojen päättämisissä ei ole järkevä kokonaisuus. Tutkinnat eivät ole edenneet samanaikaisesti. Tiettävästi mitään yhteyttä tutkinnanjohtajien välillä ei ole ollut, ja jos on, on kyseessä sitä törkeämpi yhdessä suunniteltu ja toteutettu rikos.


Olen hyvin hämmästynyt, että Haapalehto on itse samalla tavalla laiminlyönyt ohjeen noudattamisen, ja täsmälleen samanlaisessa asiassa. Päätöksestä (11/481, R11/519) käy selvästi ilmi että asiat liittyvät toisiinsa, ja ilmoituksissa on selvästi mukana muitakin rikollisia kuin poliisi Kukko, jota Haapalehdon päätös koskee. Tämänpäiväisessä keskustelussani Pasi Niemisen kanssa Nieminen omin sanoin totesi että eivätköhän ne siellä valtakunnansyyttäjänvirastossa ole asian oikein harkinneet. Tarkoittaen tällä että jos ei ole syytä tutkia Kukon tekemää esitystä tutkinnan rajoittamisesta, ei ole syytä tutkia syyttäjänkään toimia, joka asiassa on lopullisen päätöksen tehnyt. Haapalehto on vaikuttanut Niemisen ja mahdollisesti Lampun tekemään tutkintaan laiminlyömällä em. ohjeen noudattamisen.

Sanomattakin on selvää mitä tämä tarkoittaa jatkon kannalta. Haapalehto on vähintään rikkonut virkavelvollisuutensa. Sisäasiainministeriön ohjeessa poliisirikoksen käsittelystä on kohta (suora lainaus):

"2. Rikesakko- ja rangaistusmääräysasiat

Poliisi voi itsenäisesti suorittaa suppean esitutkinnan, jos jo asian alkuvaiheessa tiedetään, että asia tullaan käsittelemään rikesakolla tai rangaistusmääräyksellä.

Jos poliisimiehen epäillään menetelleen virkavelvollisuuden vastaisesti, tekoon saattaa sisältyä virkarikos, jolloin asiaa ei voida käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. Menettelyä on pidettävä virkavelvollisuuden vastaisena silloin, kun se on virantoimituksessa noudatettavien säännösten tai määräysten vastaista.
Tulkinnanvaraisissa tapauksissa asia tulee ohjata esitutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaiseen menettelyyn."

Lause menettelyn virkavelvollisuuden vastaisuudesta on täysin selvä, ko. ohjeen noudattamatta jättäminen on/voi olla virkarikos. Haapalehdon tapauksessa kyse ei voi olla muusta kuin täysin tahallisesta teosta, koska jo tutkintapyyntö koski mainittua ohjeen noudattamatta jättämistä. Kukon osalta ohjeen noudattamatta jättäminen on ollut Haapalehdolle täysin selvä, kuten päätöksestä ilmenee. Haapalehto on lukenut molemmat tutkintapyynnöt ja on ollut tietoinen niiden sisällöstä myös siltä osin kuin tutkinta on hänen mukaansa "siirretty toimivaltaiselle tutkinnanjohtajalle".

En ole vaatimuksistani huolimatta saanut esittää rikosilmoitustani Kukosta suullisesti. Yksi oleellinen kohta ilmoitusta olisi ollut juuri, koko koplan osalta, ohjeen noudattamatta jättäminen, ja sen aiheuttamat ristiriidat tutkinnoissa. Vaadin edelleen oikeutta saada esittää todisteet joiden perusteella jo Kukon ja Lindforsin sekä Puhakan olisi pitänyt käynnistää esitutkinta.

Lisäksi asiaan vaikuttaa seuraava kohta em. ohjeessa (suora lainaus):

"10. Tutkinnan aloittaminen

Tutkinnanjohtajaksi määrätyllä syyttäjällä on toimivalta ratkaista, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja toimitetaanko esitutkinta. Poliisilla ei ole tällaista toimivaltaa.

Mikäli poliisin tietoon tulee seikkoja, joiden vuoksi on tarpeen arvioida onko syytä epäillä poliisimiehen syyllistyneen rikokseen, jota ei voida käsitellä rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä, asia on saatettava tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän harkittavaksi.

Esitutkinnan toimittaminen edellyttää, että asiassa on tutkinnanjohtajan käsityksen mukaan esitutkintalain 2 §:n tarkoittamalla tavalla syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän on ilmoitettava ratkaisustaan jutun tutkijalle ennen esitutkinnan aloittamista. Aloittamispäätöksen ajankohta on kirjattava poliisiasiain tietojärjestelmään.

Esitutkintalain esitöiden mukaan varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa. Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen8.
Tutkintakynnystä voidaan määritellä myös siten, että tutkintakynnyksen ylittyminen edellyttää, että asiassa on saatavissa myös muuta, ulkopuolista selvitystä kuin tutkintapyynnön tekijän oma käsitys rikosepäilystä9. Tutkintakynnys on periaatteessa sama kuin muissakin rikosepäilyissä. Ennen tutkinnanjohtajan tekemää ratkaisua esitutkinnan aloittamisesta kyse ei ole esitutkinnasta, vaan alustavista toimenpiteistä. Tässä vaiheessa ei voida käyttää pakkokeinolain tarkoittamia pakkokeinoja".


Varsinkin lihavoitettu kohta. Jo tutkintojen yhteydessä Haapalehdon, Kukon, Lindforsin ja Puhakan tekemät rikokset/virkarikokset riittävät tutkinnan aloittamiseen uudelleen kaikkien osalta. Asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaítsee alkuperäisten sosiaaliviranomaisia ja poliisi Soisaloa koskevien tutkintapyyntöjen mukana olleiden todisteiden paikkansapitävyyden ja aukottomuuden lukemalla tutkintapyynnöt ja perehtymällä todistusaineistoon. Kukon. Lindforsin ja Puhakan olisi pitänyt perehtyä aineistoon, eikä perustella tutkimattomuutta perusteilla jotka johdonmukaisesti osoitetaan vääriksi itse todistusaineistolla. Toki kaikki väittävät aineistoon perehtyneensä, mikä edelleen vahvistaa käsitystä rikosten tahallisuudesta ja suunnitelmallisuudesta.

Mainittakoon, että oikeuskanslerinvirastoa myöten kaikki viranomaiset ovat sitä mieltä ettei minulla eron jälkeen ollut mitään oikeutta lapsiini. Koska oikeuskanslerinvirastolla on oikeus ja mahdollisuus pyytää selvityksiä kaikilta viranomaisilta, on selvää että tämä kanta on suomen valtion virallinen. Poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston haluttomuus tutkia viranomaisten tekemiä rikoksia, joka ilmenee mm. edellä kuvatulla tavalla lain ja ohjeiden rikkomisena, osoittaa, että ohjeet tulevat tosi korkealta. Minulla ei ole oikeutta saada asiaani tutkittavaksi koska olin etävanhempi lapsilleni jotka asuivat kanssani puolet ajasta.


Ja itse asiaan, alkuperäisiin tutkintapyyntöihin. Seuraavassa on ohje yhden tutkintapyynnön todisteiden läpikäymiseen. Todisteilla osoitetaan asiakaskertomukseni väärennetyksi. Todisteet ovat liitteinä ja numeroitu.

1. Lue rikosilmoituksen (liite 3) sivulta 4. alkava kohta "Ajankohdista kirjauksiin, yhteenvetoihin, vastineisiin ja vastauksiin liittyen"
2. Vertaa edellisen kohdan tekstiä asiakaskertomuksen (llite 4) ensimmäisellä sivulla oleviin ns. lokitietoihin. Huomaat että asiakaskertomuksen päivämäärät eivät pidä paikkaansa, kertomus on kirjoitettu puoli vuotta asiakkuuteni päättymisen jälkeen.

3. Lue rikosilmoituksen (llite 3) sivulta 7. alkavan kohdan "Tapaaminen perheneuvolassa 1.4.2008" teksti.
4. Lue asiakaskertomuksen (llite 4) em. päivää koskevat merkinnät, jotka on kirjoitettu siis 17. tai 18. 12.2008. Ks kohta 2.
5. Kuuntele tallenteet em päivältä. (liitteet 5, 6 ja 7)Vertaa asiakaskertomuksen tekstiä kuulemaasi. Havaitset, että asiakaskertomus ei pidä paikkaansa, vaan asiat on esitetty täysin toisin kuin tallenteilta on kuultavissa. Perheneuvola nimenomaan antaa luvan muuttaa. Liitteet ovat pieni otos tallenteesta jolla koko palaveri, kuitenkin riittävä.

6. Huomaa erikoinen lause asiakaskertomuksessa sivulla 7, edelleen 1.4.2008 päivätyksi merkitty (todellisuudessa 17. tai 18.12.2008) "O mukaan todellisuudessa lahteneet torstaina." Tämä lause ei voi kuulua tähän vaan pitäisi olla 11.4.2008, eli kaappauspäivä.

Muuta asiaa selventävää

7. Kuuntele tallenne päivältä 5.5.2008 (liite 8), jossa Myllyoja kieltää antaneensa lupaa muuttaa.
8. Vertaa edellisen kohdan tallennetta kohdan 5. tallenteisiin. Salaileminen tulee täysin selväksi, eli motiivikin asiakaskertomuksen väärentämiseen on selvinnyt.


Nämä kaikki Kukolla on ollut käytössään, samoin Haapalehdolla. Tutkintojen päätösten perusteleminen huoltoriidalla ja sillä että rikolliset ovat toimineet virkavastuulla, sekä että "on syytä olettaa toimineen harkintavaltansa rajoissa" tms muulla pupulla on rikollista. Kustannusperustekaan ei ole oikea, miksi sitten tutkia muitakaan rikoksia? Tavalliselta pahoinpitelijältä tuskin on suuria rahoja valtion kassaan saatavissa, kuitenkaan en ole kuullut että pahoinpitelyjen tutkintaa rajoitettaisiin kustannusperusteella. Minkälaisen tilin valtio aikoo saada Auerilta, ja mikä on sen oikeudenkäynnin yhteiskunnallinen merkitys? Näillä tekemilläni rikosilmoituksilla ja tutkintapyynnöillä ja niistä langetetuilla rangaistuksilla olisi suoraan vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiseen suomessa.


Kaikki muutkin tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset ovat tosia ja todisteet samalla tavalla aukottomia. En ole vaivautunut kirjoittamaan asioista jotka eivät pidä paikkaansa. Kaikki viranomaisten kanssa käymäni keskustelut olen tallentanut vuoden 2008 huhtikuusta saakka, muutamin vahingoista johtunein poikkeuksin. En usko että kukaan on koskaan paljastanut ja täydellisesti dokumentoinut tämän tasoista järjestelmällistä ihmisoikeuksien polkemista kuin minä olen. Omia lapsiani en enää takaisin saa, mutta aion osaltani koettaa varmistaa ettei kenenkään muun lapsi joudu kokemaan samanlaista mielivaltaa viranomaisten taholta kuin omat lapseni ovat kokeneet. Kaikin laillisin keinoin.

Itse huoltajuusoikeudenkäynnin osalta tapaus on jo ihmisoikeustuomioistuimessa ja poliisin ja syyttäjien toiminta todistusaineistona suomen valtion harjoittamasta järjestelmällisestä ihmisoikeusloukkauksesta. Myös tämä tapaus on selkeästi vastoin ihmisoikeusopimuksen artiklaa (suora lainaus):

"13 artikla
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon

Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."

Se, että rikosilmoituksia ei huolimatta täydellistä todistusaineistosta tutkita on selkeästi vastoin em. artiklaa.


Terveisin

Olli Keränen
Aittakarinkatu 6 as 2
26100 Rauma
olli.keranen@hotmail.fi

Jaa niin

Unohtunut mainita täällä, että tietosuojavaltuutettu on pistänyt toimeksi, että saisin lopultakin sen väärennetyn asiakaskertomuksen Uudenkaupungin perheneuvolasta. Tein siis tietosuojavaltuutetulle jonkinlaisen anomuksen, ja soittivat ja lupasivat laittaa määräyksen menemään.

Perheneuvolan Myllyojahan väärensi minun asiakaskertomukseni kokonaan, ja lasten osalta Wallenius. Tutkintapyyntö löytyy aiemmista teksteistä, kiinnostuneille tiedoksi :)

Senkin olen oppinut, että myös oikaisupyyntöön pitäisi saada vastaus. Joskus sellaisenkin tein ja sain vastauksen ettei korjata sosiaalitoimen asiakaskertomusta. Pitänee etsiä jossain vaiheessa ne paperit ja tallenteet joissa Helvi Heiniö EI kerro mahdollisuudesta hakea muutosta hänen päätökseensä.

Ja lokitietoja, eli kuka on kirjannut ja mitä sekä milloin, niitä pitää pyytää julkisuulain muistaakseni 11. pykälän mukaan ja perusteella. Ne eivät kuulu tietosuojavaltuutetun toimenkuvaan, kummallista kyllä.

Tapani mukaan kehun vielä lopuksi viranomaista :) Tietosuojavaltuutetun toimistosta soitti todella asiallinen ihminen, jonka kanssa saattoi keskustella! Kaikki on maailmassa mahdollista???

Päätöksiä

Valtakunnansyyttäjänvirasto on nyt tehnyt päätöksen, ettei Kukon toimia tutkita. Syyttäjien osalta asia on harkinnassa Turun ja Tampereen poliiseilla, eli pitäisi soitella molemmille.

Perustelut on aika erikoiset, ja taas tuo sama ettei oteta kantaa siihen ovatko rikokset tapahtuneet, vaan siihen onko ollut oikeus tehdä esitys tutkinnan rajoittamisesta. Tutkinta voidaan rajoittaa siis vaikka todisteet ovat aukottomat ja mukana tutkintapyynnössä.

Kummastuttaa vaan, miten sitten kannattaa tutkia kaikenlaisia pikkurikoksia, jos taloudellisilla perusteilla jätetään tutkimatta törkeitä ihmisoikeusrikoksia? Luulisi jotenkin ettei murhatutkimuksistakaan niin kovin suurta taloudellista hyötyä synny? Tai RAY:n vaalirahajutuista?

Näiltä sosiaalitädeiltä tuskin paljon sakkorahaa saadaan irti, mutta ne ihmisoikeudet? Ja lasten asema ja kohtalo?

Jotain tarttis tehdä, että tämä muuttuisi, mutta eipä taida olla keinoa. Tämäkin menee ihan sen saman linjan mukaan joka on jo aiemmista päätöksistä tuttu, eli että lähivanhemman oikeuksia ei riko mikään, olkoon että viranomaiset ovat niitä rikoksilla tukeneet.

Valtakunnansyyttäjänvirasto on siis sitä mieltä että minulla ei ollut lapsiini mitään oikeutta, eikä edes selkeitä rikoksia tarvitse tutkia.