Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii nyt sitä pikku sähköpostia jonkinlaisena uudelleenkäsittelypyyntönä tms. Juha-Mikko Hämäläinen, joka asiaa selvittää, sanoi että tällähän ei ole kiire kun rikokset eivät ihan heti vanhene.
Laitoin eilen postia, että rikossarja on alkanut jo vuoden 2007 puolella, joten hoppu alkaa olla. Myllyojahan on hävittänyt, yhdessä Walleniuksen kanssa? asiakaskertomuksen vuoden 2007 osalta kokonaan, ja sitten kirjoittaneet oman versionsa joulukuun 17. ja 18. päivä 2008.
Tänään sain viimein paperit perheneuvolasta. Ensin piti tehdä tietosuojavaltuutetulle jonkinlainen valitus, sitten vasta lähettivät. Väittävät kyllä lähettäneensä jo keväällä väärällä osoitteella. Tiedä sitten, kun postinjakajat eivät oikein osaa tätä osoitettakaan? Voi olla jopa tottakin siis, ensimmäiset totuuden sanat Uudenkaupungin kaupungin sosiaalitoimelta? :) Uskoo kuka uskoo?
Samalla sitten paljastui, että perheneuvolan psykologi (poistin nimen koska sani selityksen joka kuulosti uskottavalta?) on lukenut asiakaskertomusta
12.4.2011 klo 10:31:35
Erikoista, kun en ole edes asunut enää Uudessakaupungissa? Enkä moisesta psykologista kuullutkaan? Tulee jotenkin mieleen tämänpäiväinen uutinen:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/moni-vankilatyontekija-katsoi-luvatta-matti-nykasen-vankilatiedot/art-1288426766159.html
Pitääpä huomenna tutkia asiaa hiukan?
tiistai 8. marraskuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Pikku sähköposti
Tämä viesti on tarkoitettu Pirkanmaan poliisin Pasi Niemiselle ja Varsinais-suomen poliisin Petri Lampulle, sekä valtakunnansyyttäjänviraston Heli Haapalehdolle ja hänen esimiehelleen, jonka nimeä tai asemaa en tiedä. Lähetän yleisiin osoitteisiin molempiin poliisilaitoksiin, että menee varmasti perille.
Hei hei,
Tämä viesti koskee valtakunnansyyttäjänviraston Heli Haapalehdon päätöstä 11/481, asianumero R11/519, annettu 28.9.2011 ja sen seurauksena käymiäni keskusteluja Pirkanmaan poliisin Pasi Niemisen ja Varsinais-suomen poliisin Petri Lampun kanssa.
Asiaan kuuluvat myös 5.9.2011 päivätty tutkintailmoitus 8330/S/10056/11 tuolloin tekemäni rikosilmoituksen johdosta. Tutkinta siirrettiin Heli Haapalehdolle valtakunnansyyttäjänvirastoon heti kirjaamisen jälkeen. Rikosilmoituksessani oli mainittu myös syyttäjät Lindfors ja Puhakka, Rauman poliisi on kuitenkin jättänyt Puhakan pois ilmoituksesta.
Tein uuden rikosilmoituksen 10.9.2011 (llite 1)Puhakan ja Lindforsin osalta, Puhakan puuttumisen johdosta ja Heli Haapalehdon kanssa puhuttuani. Lähetin rikosilmoituksen valtakunnansyyttäjänvirastoon Haapalehdolle samalla kun lähetin hänelle aineiston jonka olisin halunnut esittää alkuperäisen rikosilmoituksen tekohetkellä Raumalla 5.9.2011. Lähetin myös saatteen (liite 2), jossa selvitin asiaa Haapalehdon kiellettyä minulta suullisen esittämisenpaikanpäällä. Rikosilmoituksessa 10.9.2011 yhtenä kohtana oli sisäasianiministeriön ohjeen laiminlyöminen tutkinnassa. Laiminlyömällä ohjeen määräyksen tutkintojen (kun muitakin epäiltyjä kuin poliisi) samanaikaisuudesta Puhakka on antanut jo etukäteen tiedon tutkintaa muiden osalta johtavalle poliisille, että rikoksia ei ole syytä tutkia. Olisihan ollut erikoista että samasta rikoksesta olisi tutkittu muiden tekemisiä, mutta ei aktiivisesti mukana olleen poliisin? On selvää että molemmat, Kukko ja Puhakka ovat laiminlyöneet ohjeen noudattamisen.
Em. ohjeen osa (suora lainaus):
"5. Yhteydenottovelvollisuus kahden tutkinnanjohtajan tilanteessa
Tutkinnanjohtajana toimivalla syyttäjällä on tutkinnanjohtajan valtuudet vain siltä osin kun asia koskee poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta. Jos asiaan kuuluu muita rikoksesta epäiltyjä, tutkinnanjohtajana toimii tältä osin poliisimies. Tutkinnanjohtajien tulee huolehtia siitä, että tutkinta muodostaa näissä tapauksissa tutkinnallisesti järkevän kokonaisuuden.
Valtakunnansyyttäjänviraston siirtäessä rikosepäilyn tutkinnan syyttäjänvirastossa toimivan syyttäjätutkinnanjohtajan ratkaistavaksi pyydetään tutkivan poliisilaitoksen poliisirikosyhdyshenkilöä määräämään tutkinnanjohtaja muiden epäiltyjen kuin poliisimiesten osalta.
Tutkinnanjohtajien on koordinoitava tutkintatoimenpiteet ja huolehdittava tutkintojen samanaikaisesta etenemisestä. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei vastakkaisissa tutkinnoissa kuulla todistajan asemassa henkilöä, joka joutuisi todistamaan omassa asiassaan.
Tutkinta tulee pääsääntöisesti järjestää niin, että tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän, tutkinnanjohtajana toimivan poliisimiehen ja tutkijoiden virkapaikat ovat sellaisten kulkuyhteyksien päässä toisistaan, että he voivat myös käytännössä tavata henkilökohtaisesti. Kahden tutkinnan johtajan tilanteessa jutussa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää samoja tutkijoita.
Tutkinnanjohtajien on keskenään sovittava tutkittavan asian tiedottamisesta."
Neljän kuukauden ero saman rikosilmoituksen perusteella tehdyissä tutkintojen päättämisissä ei ole järkevä kokonaisuus. Tutkinnat eivät ole edenneet samanaikaisesti. Tiettävästi mitään yhteyttä tutkinnanjohtajien välillä ei ole ollut, ja jos on, on kyseessä sitä törkeämpi yhdessä suunniteltu ja toteutettu rikos.
Olen hyvin hämmästynyt, että Haapalehto on itse samalla tavalla laiminlyönyt ohjeen noudattamisen, ja täsmälleen samanlaisessa asiassa. Päätöksestä (11/481, R11/519) käy selvästi ilmi että asiat liittyvät toisiinsa, ja ilmoituksissa on selvästi mukana muitakin rikollisia kuin poliisi Kukko, jota Haapalehdon päätös koskee. Tämänpäiväisessä keskustelussani Pasi Niemisen kanssa Nieminen omin sanoin totesi että eivätköhän ne siellä valtakunnansyyttäjänvirastossa ole asian oikein harkinneet. Tarkoittaen tällä että jos ei ole syytä tutkia Kukon tekemää esitystä tutkinnan rajoittamisesta, ei ole syytä tutkia syyttäjänkään toimia, joka asiassa on lopullisen päätöksen tehnyt. Haapalehto on vaikuttanut Niemisen ja mahdollisesti Lampun tekemään tutkintaan laiminlyömällä em. ohjeen noudattamisen.
Sanomattakin on selvää mitä tämä tarkoittaa jatkon kannalta. Haapalehto on vähintään rikkonut virkavelvollisuutensa. Sisäasiainministeriön ohjeessa poliisirikoksen käsittelystä on kohta (suora lainaus):
"2. Rikesakko- ja rangaistusmääräysasiat
Poliisi voi itsenäisesti suorittaa suppean esitutkinnan, jos jo asian alkuvaiheessa tiedetään, että asia tullaan käsittelemään rikesakolla tai rangaistusmääräyksellä.
Jos poliisimiehen epäillään menetelleen virkavelvollisuuden vastaisesti, tekoon saattaa sisältyä virkarikos, jolloin asiaa ei voida käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. Menettelyä on pidettävä virkavelvollisuuden vastaisena silloin, kun se on virantoimituksessa noudatettavien säännösten tai määräysten vastaista.
Tulkinnanvaraisissa tapauksissa asia tulee ohjata esitutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaiseen menettelyyn."
Lause menettelyn virkavelvollisuuden vastaisuudesta on täysin selvä, ko. ohjeen noudattamatta jättäminen on/voi olla virkarikos. Haapalehdon tapauksessa kyse ei voi olla muusta kuin täysin tahallisesta teosta, koska jo tutkintapyyntö koski mainittua ohjeen noudattamatta jättämistä. Kukon osalta ohjeen noudattamatta jättäminen on ollut Haapalehdolle täysin selvä, kuten päätöksestä ilmenee. Haapalehto on lukenut molemmat tutkintapyynnöt ja on ollut tietoinen niiden sisällöstä myös siltä osin kuin tutkinta on hänen mukaansa "siirretty toimivaltaiselle tutkinnanjohtajalle".
En ole vaatimuksistani huolimatta saanut esittää rikosilmoitustani Kukosta suullisesti. Yksi oleellinen kohta ilmoitusta olisi ollut juuri, koko koplan osalta, ohjeen noudattamatta jättäminen, ja sen aiheuttamat ristiriidat tutkinnoissa. Vaadin edelleen oikeutta saada esittää todisteet joiden perusteella jo Kukon ja Lindforsin sekä Puhakan olisi pitänyt käynnistää esitutkinta.
Lisäksi asiaan vaikuttaa seuraava kohta em. ohjeessa (suora lainaus):
"10. Tutkinnan aloittaminen
Tutkinnanjohtajaksi määrätyllä syyttäjällä on toimivalta ratkaista, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja toimitetaanko esitutkinta. Poliisilla ei ole tällaista toimivaltaa.
Mikäli poliisin tietoon tulee seikkoja, joiden vuoksi on tarpeen arvioida onko syytä epäillä poliisimiehen syyllistyneen rikokseen, jota ei voida käsitellä rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä, asia on saatettava tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän harkittavaksi.
Esitutkinnan toimittaminen edellyttää, että asiassa on tutkinnanjohtajan käsityksen mukaan esitutkintalain 2 §:n tarkoittamalla tavalla syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän on ilmoitettava ratkaisustaan jutun tutkijalle ennen esitutkinnan aloittamista. Aloittamispäätöksen ajankohta on kirjattava poliisiasiain tietojärjestelmään.
Esitutkintalain esitöiden mukaan varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa. Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen8.
Tutkintakynnystä voidaan määritellä myös siten, että tutkintakynnyksen ylittyminen edellyttää, että asiassa on saatavissa myös muuta, ulkopuolista selvitystä kuin tutkintapyynnön tekijän oma käsitys rikosepäilystä9. Tutkintakynnys on periaatteessa sama kuin muissakin rikosepäilyissä. Ennen tutkinnanjohtajan tekemää ratkaisua esitutkinnan aloittamisesta kyse ei ole esitutkinnasta, vaan alustavista toimenpiteistä. Tässä vaiheessa ei voida käyttää pakkokeinolain tarkoittamia pakkokeinoja".
Varsinkin lihavoitettu kohta. Jo tutkintojen yhteydessä Haapalehdon, Kukon, Lindforsin ja Puhakan tekemät rikokset/virkarikokset riittävät tutkinnan aloittamiseen uudelleen kaikkien osalta. Asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaítsee alkuperäisten sosiaaliviranomaisia ja poliisi Soisaloa koskevien tutkintapyyntöjen mukana olleiden todisteiden paikkansapitävyyden ja aukottomuuden lukemalla tutkintapyynnöt ja perehtymällä todistusaineistoon. Kukon. Lindforsin ja Puhakan olisi pitänyt perehtyä aineistoon, eikä perustella tutkimattomuutta perusteilla jotka johdonmukaisesti osoitetaan vääriksi itse todistusaineistolla. Toki kaikki väittävät aineistoon perehtyneensä, mikä edelleen vahvistaa käsitystä rikosten tahallisuudesta ja suunnitelmallisuudesta.
Mainittakoon, että oikeuskanslerinvirastoa myöten kaikki viranomaiset ovat sitä mieltä ettei minulla eron jälkeen ollut mitään oikeutta lapsiini. Koska oikeuskanslerinvirastolla on oikeus ja mahdollisuus pyytää selvityksiä kaikilta viranomaisilta, on selvää että tämä kanta on suomen valtion virallinen. Poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston haluttomuus tutkia viranomaisten tekemiä rikoksia, joka ilmenee mm. edellä kuvatulla tavalla lain ja ohjeiden rikkomisena, osoittaa, että ohjeet tulevat tosi korkealta. Minulla ei ole oikeutta saada asiaani tutkittavaksi koska olin etävanhempi lapsilleni jotka asuivat kanssani puolet ajasta.
Ja itse asiaan, alkuperäisiin tutkintapyyntöihin. Seuraavassa on ohje yhden tutkintapyynnön todisteiden läpikäymiseen. Todisteilla osoitetaan asiakaskertomukseni väärennetyksi. Todisteet ovat liitteinä ja numeroitu.
1. Lue rikosilmoituksen (liite 3) sivulta 4. alkava kohta "Ajankohdista kirjauksiin, yhteenvetoihin, vastineisiin ja vastauksiin liittyen"
2. Vertaa edellisen kohdan tekstiä asiakaskertomuksen (llite 4) ensimmäisellä sivulla oleviin ns. lokitietoihin. Huomaat että asiakaskertomuksen päivämäärät eivät pidä paikkaansa, kertomus on kirjoitettu puoli vuotta asiakkuuteni päättymisen jälkeen.
3. Lue rikosilmoituksen (llite 3) sivulta 7. alkavan kohdan "Tapaaminen perheneuvolassa 1.4.2008" teksti.
4. Lue asiakaskertomuksen (llite 4) em. päivää koskevat merkinnät, jotka on kirjoitettu siis 17. tai 18. 12.2008. Ks kohta 2.
5. Kuuntele tallenteet em päivältä. (liitteet 5, 6 ja 7)Vertaa asiakaskertomuksen tekstiä kuulemaasi. Havaitset, että asiakaskertomus ei pidä paikkaansa, vaan asiat on esitetty täysin toisin kuin tallenteilta on kuultavissa. Perheneuvola nimenomaan antaa luvan muuttaa. Liitteet ovat pieni otos tallenteesta jolla koko palaveri, kuitenkin riittävä.
6. Huomaa erikoinen lause asiakaskertomuksessa sivulla 7, edelleen 1.4.2008 päivätyksi merkitty (todellisuudessa 17. tai 18.12.2008) "O mukaan todellisuudessa lahteneet torstaina." Tämä lause ei voi kuulua tähän vaan pitäisi olla 11.4.2008, eli kaappauspäivä.
Muuta asiaa selventävää
7. Kuuntele tallenne päivältä 5.5.2008 (liite 8), jossa Myllyoja kieltää antaneensa lupaa muuttaa.
8. Vertaa edellisen kohdan tallennetta kohdan 5. tallenteisiin. Salaileminen tulee täysin selväksi, eli motiivikin asiakaskertomuksen väärentämiseen on selvinnyt.
Nämä kaikki Kukolla on ollut käytössään, samoin Haapalehdolla. Tutkintojen päätösten perusteleminen huoltoriidalla ja sillä että rikolliset ovat toimineet virkavastuulla, sekä että "on syytä olettaa toimineen harkintavaltansa rajoissa" tms muulla pupulla on rikollista. Kustannusperustekaan ei ole oikea, miksi sitten tutkia muitakaan rikoksia? Tavalliselta pahoinpitelijältä tuskin on suuria rahoja valtion kassaan saatavissa, kuitenkaan en ole kuullut että pahoinpitelyjen tutkintaa rajoitettaisiin kustannusperusteella. Minkälaisen tilin valtio aikoo saada Auerilta, ja mikä on sen oikeudenkäynnin yhteiskunnallinen merkitys? Näillä tekemilläni rikosilmoituksilla ja tutkintapyynnöillä ja niistä langetetuilla rangaistuksilla olisi suoraan vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiseen suomessa.
Kaikki muutkin tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset ovat tosia ja todisteet samalla tavalla aukottomia. En ole vaivautunut kirjoittamaan asioista jotka eivät pidä paikkaansa. Kaikki viranomaisten kanssa käymäni keskustelut olen tallentanut vuoden 2008 huhtikuusta saakka, muutamin vahingoista johtunein poikkeuksin. En usko että kukaan on koskaan paljastanut ja täydellisesti dokumentoinut tämän tasoista järjestelmällistä ihmisoikeuksien polkemista kuin minä olen. Omia lapsiani en enää takaisin saa, mutta aion osaltani koettaa varmistaa ettei kenenkään muun lapsi joudu kokemaan samanlaista mielivaltaa viranomaisten taholta kuin omat lapseni ovat kokeneet. Kaikin laillisin keinoin.
Itse huoltajuusoikeudenkäynnin osalta tapaus on jo ihmisoikeustuomioistuimessa ja poliisin ja syyttäjien toiminta todistusaineistona suomen valtion harjoittamasta järjestelmällisestä ihmisoikeusloukkauksesta. Myös tämä tapaus on selkeästi vastoin ihmisoikeusopimuksen artiklaa (suora lainaus):
"13 artikla
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."
Se, että rikosilmoituksia ei huolimatta täydellistä todistusaineistosta tutkita on selkeästi vastoin em. artiklaa.
Terveisin
Olli Keränen
Aittakarinkatu 6 as 2
26100 Rauma
olli.keranen@hotmail.fi
Hei hei,
Tämä viesti koskee valtakunnansyyttäjänviraston Heli Haapalehdon päätöstä 11/481, asianumero R11/519, annettu 28.9.2011 ja sen seurauksena käymiäni keskusteluja Pirkanmaan poliisin Pasi Niemisen ja Varsinais-suomen poliisin Petri Lampun kanssa.
Asiaan kuuluvat myös 5.9.2011 päivätty tutkintailmoitus 8330/S/10056/11 tuolloin tekemäni rikosilmoituksen johdosta. Tutkinta siirrettiin Heli Haapalehdolle valtakunnansyyttäjänvirastoon heti kirjaamisen jälkeen. Rikosilmoituksessani oli mainittu myös syyttäjät Lindfors ja Puhakka, Rauman poliisi on kuitenkin jättänyt Puhakan pois ilmoituksesta.
Tein uuden rikosilmoituksen 10.9.2011 (llite 1)Puhakan ja Lindforsin osalta, Puhakan puuttumisen johdosta ja Heli Haapalehdon kanssa puhuttuani. Lähetin rikosilmoituksen valtakunnansyyttäjänvirastoon Haapalehdolle samalla kun lähetin hänelle aineiston jonka olisin halunnut esittää alkuperäisen rikosilmoituksen tekohetkellä Raumalla 5.9.2011. Lähetin myös saatteen (liite 2), jossa selvitin asiaa Haapalehdon kiellettyä minulta suullisen esittämisenpaikanpäällä. Rikosilmoituksessa 10.9.2011 yhtenä kohtana oli sisäasianiministeriön ohjeen laiminlyöminen tutkinnassa. Laiminlyömällä ohjeen määräyksen tutkintojen (kun muitakin epäiltyjä kuin poliisi) samanaikaisuudesta Puhakka on antanut jo etukäteen tiedon tutkintaa muiden osalta johtavalle poliisille, että rikoksia ei ole syytä tutkia. Olisihan ollut erikoista että samasta rikoksesta olisi tutkittu muiden tekemisiä, mutta ei aktiivisesti mukana olleen poliisin? On selvää että molemmat, Kukko ja Puhakka ovat laiminlyöneet ohjeen noudattamisen.
Em. ohjeen osa (suora lainaus):
"5. Yhteydenottovelvollisuus kahden tutkinnanjohtajan tilanteessa
Tutkinnanjohtajana toimivalla syyttäjällä on tutkinnanjohtajan valtuudet vain siltä osin kun asia koskee poliisimiehen tekemäksi epäiltyä rikosta. Jos asiaan kuuluu muita rikoksesta epäiltyjä, tutkinnanjohtajana toimii tältä osin poliisimies. Tutkinnanjohtajien tulee huolehtia siitä, että tutkinta muodostaa näissä tapauksissa tutkinnallisesti järkevän kokonaisuuden.
Valtakunnansyyttäjänviraston siirtäessä rikosepäilyn tutkinnan syyttäjänvirastossa toimivan syyttäjätutkinnanjohtajan ratkaistavaksi pyydetään tutkivan poliisilaitoksen poliisirikosyhdyshenkilöä määräämään tutkinnanjohtaja muiden epäiltyjen kuin poliisimiesten osalta.
Tutkinnanjohtajien on koordinoitava tutkintatoimenpiteet ja huolehdittava tutkintojen samanaikaisesta etenemisestä. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei vastakkaisissa tutkinnoissa kuulla todistajan asemassa henkilöä, joka joutuisi todistamaan omassa asiassaan.
Tutkinta tulee pääsääntöisesti järjestää niin, että tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän, tutkinnanjohtajana toimivan poliisimiehen ja tutkijoiden virkapaikat ovat sellaisten kulkuyhteyksien päässä toisistaan, että he voivat myös käytännössä tavata henkilökohtaisesti. Kahden tutkinnan johtajan tilanteessa jutussa tulee mahdollisuuksien mukaan käyttää samoja tutkijoita.
Tutkinnanjohtajien on keskenään sovittava tutkittavan asian tiedottamisesta."
Neljän kuukauden ero saman rikosilmoituksen perusteella tehdyissä tutkintojen päättämisissä ei ole järkevä kokonaisuus. Tutkinnat eivät ole edenneet samanaikaisesti. Tiettävästi mitään yhteyttä tutkinnanjohtajien välillä ei ole ollut, ja jos on, on kyseessä sitä törkeämpi yhdessä suunniteltu ja toteutettu rikos.
Olen hyvin hämmästynyt, että Haapalehto on itse samalla tavalla laiminlyönyt ohjeen noudattamisen, ja täsmälleen samanlaisessa asiassa. Päätöksestä (11/481, R11/519) käy selvästi ilmi että asiat liittyvät toisiinsa, ja ilmoituksissa on selvästi mukana muitakin rikollisia kuin poliisi Kukko, jota Haapalehdon päätös koskee. Tämänpäiväisessä keskustelussani Pasi Niemisen kanssa Nieminen omin sanoin totesi että eivätköhän ne siellä valtakunnansyyttäjänvirastossa ole asian oikein harkinneet. Tarkoittaen tällä että jos ei ole syytä tutkia Kukon tekemää esitystä tutkinnan rajoittamisesta, ei ole syytä tutkia syyttäjänkään toimia, joka asiassa on lopullisen päätöksen tehnyt. Haapalehto on vaikuttanut Niemisen ja mahdollisesti Lampun tekemään tutkintaan laiminlyömällä em. ohjeen noudattamisen.
Sanomattakin on selvää mitä tämä tarkoittaa jatkon kannalta. Haapalehto on vähintään rikkonut virkavelvollisuutensa. Sisäasiainministeriön ohjeessa poliisirikoksen käsittelystä on kohta (suora lainaus):
"2. Rikesakko- ja rangaistusmääräysasiat
Poliisi voi itsenäisesti suorittaa suppean esitutkinnan, jos jo asian alkuvaiheessa tiedetään, että asia tullaan käsittelemään rikesakolla tai rangaistusmääräyksellä.
Jos poliisimiehen epäillään menetelleen virkavelvollisuuden vastaisesti, tekoon saattaa sisältyä virkarikos, jolloin asiaa ei voida käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä. Menettelyä on pidettävä virkavelvollisuuden vastaisena silloin, kun se on virantoimituksessa noudatettavien säännösten tai määräysten vastaista.
Tulkinnanvaraisissa tapauksissa asia tulee ohjata esitutkintalain 14 §:n 2 momentin mukaiseen menettelyyn."
Lause menettelyn virkavelvollisuuden vastaisuudesta on täysin selvä, ko. ohjeen noudattamatta jättäminen on/voi olla virkarikos. Haapalehdon tapauksessa kyse ei voi olla muusta kuin täysin tahallisesta teosta, koska jo tutkintapyyntö koski mainittua ohjeen noudattamatta jättämistä. Kukon osalta ohjeen noudattamatta jättäminen on ollut Haapalehdolle täysin selvä, kuten päätöksestä ilmenee. Haapalehto on lukenut molemmat tutkintapyynnöt ja on ollut tietoinen niiden sisällöstä myös siltä osin kuin tutkinta on hänen mukaansa "siirretty toimivaltaiselle tutkinnanjohtajalle".
En ole vaatimuksistani huolimatta saanut esittää rikosilmoitustani Kukosta suullisesti. Yksi oleellinen kohta ilmoitusta olisi ollut juuri, koko koplan osalta, ohjeen noudattamatta jättäminen, ja sen aiheuttamat ristiriidat tutkinnoissa. Vaadin edelleen oikeutta saada esittää todisteet joiden perusteella jo Kukon ja Lindforsin sekä Puhakan olisi pitänyt käynnistää esitutkinta.
Lisäksi asiaan vaikuttaa seuraava kohta em. ohjeessa (suora lainaus):
"10. Tutkinnan aloittaminen
Tutkinnanjohtajaksi määrätyllä syyttäjällä on toimivalta ratkaista, onko asiassa syytä epäillä rikosta ja toimitetaanko esitutkinta. Poliisilla ei ole tällaista toimivaltaa.
Mikäli poliisin tietoon tulee seikkoja, joiden vuoksi on tarpeen arvioida onko syytä epäillä poliisimiehen syyllistyneen rikokseen, jota ei voida käsitellä rikesakkoasiana tai rangaistusmääräysmenettelyssä, asia on saatettava tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän harkittavaksi.
Esitutkinnan toimittaminen edellyttää, että asiassa on tutkinnanjohtajan käsityksen mukaan esitutkintalain 2 §:n tarkoittamalla tavalla syytä epäillä rikosta. Tutkinnanjohtajana toimivan syyttäjän on ilmoitettava ratkaisustaan jutun tutkijalle ennen esitutkinnan aloittamista. Aloittamispäätöksen ajankohta on kirjattava poliisiasiain tietojärjestelmään.
Esitutkintalain esitöiden mukaan varmuutta tai suurta todennäköisyyttä rikoksen tekemisestä ei vaadita. Se, onko rikos tehty, selviää yleensä vasta tutkinnassa. Rikosta on syytä epäillä, kun asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaintojensa perusteella päätyy tällaiseen tulokseen8.
Tutkintakynnystä voidaan määritellä myös siten, että tutkintakynnyksen ylittyminen edellyttää, että asiassa on saatavissa myös muuta, ulkopuolista selvitystä kuin tutkintapyynnön tekijän oma käsitys rikosepäilystä9. Tutkintakynnys on periaatteessa sama kuin muissakin rikosepäilyissä. Ennen tutkinnanjohtajan tekemää ratkaisua esitutkinnan aloittamisesta kyse ei ole esitutkinnasta, vaan alustavista toimenpiteistä. Tässä vaiheessa ei voida käyttää pakkokeinolain tarkoittamia pakkokeinoja".
Varsinkin lihavoitettu kohta. Jo tutkintojen yhteydessä Haapalehdon, Kukon, Lindforsin ja Puhakan tekemät rikokset/virkarikokset riittävät tutkinnan aloittamiseen uudelleen kaikkien osalta. Asioita huolellisesti harkitseva ihminen havaítsee alkuperäisten sosiaaliviranomaisia ja poliisi Soisaloa koskevien tutkintapyyntöjen mukana olleiden todisteiden paikkansapitävyyden ja aukottomuuden lukemalla tutkintapyynnöt ja perehtymällä todistusaineistoon. Kukon. Lindforsin ja Puhakan olisi pitänyt perehtyä aineistoon, eikä perustella tutkimattomuutta perusteilla jotka johdonmukaisesti osoitetaan vääriksi itse todistusaineistolla. Toki kaikki väittävät aineistoon perehtyneensä, mikä edelleen vahvistaa käsitystä rikosten tahallisuudesta ja suunnitelmallisuudesta.
Mainittakoon, että oikeuskanslerinvirastoa myöten kaikki viranomaiset ovat sitä mieltä ettei minulla eron jälkeen ollut mitään oikeutta lapsiini. Koska oikeuskanslerinvirastolla on oikeus ja mahdollisuus pyytää selvityksiä kaikilta viranomaisilta, on selvää että tämä kanta on suomen valtion virallinen. Poliisin ja valtakunnansyyttäjänviraston haluttomuus tutkia viranomaisten tekemiä rikoksia, joka ilmenee mm. edellä kuvatulla tavalla lain ja ohjeiden rikkomisena, osoittaa, että ohjeet tulevat tosi korkealta. Minulla ei ole oikeutta saada asiaani tutkittavaksi koska olin etävanhempi lapsilleni jotka asuivat kanssani puolet ajasta.
Ja itse asiaan, alkuperäisiin tutkintapyyntöihin. Seuraavassa on ohje yhden tutkintapyynnön todisteiden läpikäymiseen. Todisteilla osoitetaan asiakaskertomukseni väärennetyksi. Todisteet ovat liitteinä ja numeroitu.
1. Lue rikosilmoituksen (liite 3) sivulta 4. alkava kohta "Ajankohdista kirjauksiin, yhteenvetoihin, vastineisiin ja vastauksiin liittyen"
2. Vertaa edellisen kohdan tekstiä asiakaskertomuksen (llite 4) ensimmäisellä sivulla oleviin ns. lokitietoihin. Huomaat että asiakaskertomuksen päivämäärät eivät pidä paikkaansa, kertomus on kirjoitettu puoli vuotta asiakkuuteni päättymisen jälkeen.
3. Lue rikosilmoituksen (llite 3) sivulta 7. alkavan kohdan "Tapaaminen perheneuvolassa 1.4.2008" teksti.
4. Lue asiakaskertomuksen (llite 4) em. päivää koskevat merkinnät, jotka on kirjoitettu siis 17. tai 18. 12.2008. Ks kohta 2.
5. Kuuntele tallenteet em päivältä. (liitteet 5, 6 ja 7)Vertaa asiakaskertomuksen tekstiä kuulemaasi. Havaitset, että asiakaskertomus ei pidä paikkaansa, vaan asiat on esitetty täysin toisin kuin tallenteilta on kuultavissa. Perheneuvola nimenomaan antaa luvan muuttaa. Liitteet ovat pieni otos tallenteesta jolla koko palaveri, kuitenkin riittävä.
6. Huomaa erikoinen lause asiakaskertomuksessa sivulla 7, edelleen 1.4.2008 päivätyksi merkitty (todellisuudessa 17. tai 18.12.2008) "O mukaan todellisuudessa lahteneet torstaina." Tämä lause ei voi kuulua tähän vaan pitäisi olla 11.4.2008, eli kaappauspäivä.
Muuta asiaa selventävää
7. Kuuntele tallenne päivältä 5.5.2008 (liite 8), jossa Myllyoja kieltää antaneensa lupaa muuttaa.
8. Vertaa edellisen kohdan tallennetta kohdan 5. tallenteisiin. Salaileminen tulee täysin selväksi, eli motiivikin asiakaskertomuksen väärentämiseen on selvinnyt.
Nämä kaikki Kukolla on ollut käytössään, samoin Haapalehdolla. Tutkintojen päätösten perusteleminen huoltoriidalla ja sillä että rikolliset ovat toimineet virkavastuulla, sekä että "on syytä olettaa toimineen harkintavaltansa rajoissa" tms muulla pupulla on rikollista. Kustannusperustekaan ei ole oikea, miksi sitten tutkia muitakaan rikoksia? Tavalliselta pahoinpitelijältä tuskin on suuria rahoja valtion kassaan saatavissa, kuitenkaan en ole kuullut että pahoinpitelyjen tutkintaa rajoitettaisiin kustannusperusteella. Minkälaisen tilin valtio aikoo saada Auerilta, ja mikä on sen oikeudenkäynnin yhteiskunnallinen merkitys? Näillä tekemilläni rikosilmoituksilla ja tutkintapyynnöillä ja niistä langetetuilla rangaistuksilla olisi suoraan vaikutusta ihmisoikeuksien toteutumiseen suomessa.
Kaikki muutkin tutkintapyynnöt ja rikosilmoitukset ovat tosia ja todisteet samalla tavalla aukottomia. En ole vaivautunut kirjoittamaan asioista jotka eivät pidä paikkaansa. Kaikki viranomaisten kanssa käymäni keskustelut olen tallentanut vuoden 2008 huhtikuusta saakka, muutamin vahingoista johtunein poikkeuksin. En usko että kukaan on koskaan paljastanut ja täydellisesti dokumentoinut tämän tasoista järjestelmällistä ihmisoikeuksien polkemista kuin minä olen. Omia lapsiani en enää takaisin saa, mutta aion osaltani koettaa varmistaa ettei kenenkään muun lapsi joudu kokemaan samanlaista mielivaltaa viranomaisten taholta kuin omat lapseni ovat kokeneet. Kaikin laillisin keinoin.
Itse huoltajuusoikeudenkäynnin osalta tapaus on jo ihmisoikeustuomioistuimessa ja poliisin ja syyttäjien toiminta todistusaineistona suomen valtion harjoittamasta järjestelmällisestä ihmisoikeusloukkauksesta. Myös tämä tapaus on selkeästi vastoin ihmisoikeusopimuksen artiklaa (suora lainaus):
"13 artikla
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt."
Se, että rikosilmoituksia ei huolimatta täydellistä todistusaineistosta tutkita on selkeästi vastoin em. artiklaa.
Terveisin
Olli Keränen
Aittakarinkatu 6 as 2
26100 Rauma
olli.keranen@hotmail.fi
lauantai 8. lokakuuta 2011
Jaa niin
Unohtunut mainita täällä, että tietosuojavaltuutettu on pistänyt toimeksi, että saisin lopultakin sen väärennetyn asiakaskertomuksen Uudenkaupungin perheneuvolasta. Tein siis tietosuojavaltuutetulle jonkinlaisen anomuksen, ja soittivat ja lupasivat laittaa määräyksen menemään.
Perheneuvolan Myllyojahan väärensi minun asiakaskertomukseni kokonaan, ja lasten osalta Wallenius. Tutkintapyyntö löytyy aiemmista teksteistä, kiinnostuneille tiedoksi :)
Senkin olen oppinut, että myös oikaisupyyntöön pitäisi saada vastaus. Joskus sellaisenkin tein ja sain vastauksen ettei korjata sosiaalitoimen asiakaskertomusta. Pitänee etsiä jossain vaiheessa ne paperit ja tallenteet joissa Helvi Heiniö EI kerro mahdollisuudesta hakea muutosta hänen päätökseensä.
Ja lokitietoja, eli kuka on kirjannut ja mitä sekä milloin, niitä pitää pyytää julkisuulain muistaakseni 11. pykälän mukaan ja perusteella. Ne eivät kuulu tietosuojavaltuutetun toimenkuvaan, kummallista kyllä.
Tapani mukaan kehun vielä lopuksi viranomaista :) Tietosuojavaltuutetun toimistosta soitti todella asiallinen ihminen, jonka kanssa saattoi keskustella! Kaikki on maailmassa mahdollista???
Perheneuvolan Myllyojahan väärensi minun asiakaskertomukseni kokonaan, ja lasten osalta Wallenius. Tutkintapyyntö löytyy aiemmista teksteistä, kiinnostuneille tiedoksi :)
Senkin olen oppinut, että myös oikaisupyyntöön pitäisi saada vastaus. Joskus sellaisenkin tein ja sain vastauksen ettei korjata sosiaalitoimen asiakaskertomusta. Pitänee etsiä jossain vaiheessa ne paperit ja tallenteet joissa Helvi Heiniö EI kerro mahdollisuudesta hakea muutosta hänen päätökseensä.
Ja lokitietoja, eli kuka on kirjannut ja mitä sekä milloin, niitä pitää pyytää julkisuulain muistaakseni 11. pykälän mukaan ja perusteella. Ne eivät kuulu tietosuojavaltuutetun toimenkuvaan, kummallista kyllä.
Tapani mukaan kehun vielä lopuksi viranomaista :) Tietosuojavaltuutetun toimistosta soitti todella asiallinen ihminen, jonka kanssa saattoi keskustella! Kaikki on maailmassa mahdollista???
perjantai 7. lokakuuta 2011
Päätöksiä
Valtakunnansyyttäjänvirasto on nyt tehnyt päätöksen, ettei Kukon toimia tutkita. Syyttäjien osalta asia on harkinnassa Turun ja Tampereen poliiseilla, eli pitäisi soitella molemmille.
Perustelut on aika erikoiset, ja taas tuo sama ettei oteta kantaa siihen ovatko rikokset tapahtuneet, vaan siihen onko ollut oikeus tehdä esitys tutkinnan rajoittamisesta. Tutkinta voidaan rajoittaa siis vaikka todisteet ovat aukottomat ja mukana tutkintapyynnössä.
Kummastuttaa vaan, miten sitten kannattaa tutkia kaikenlaisia pikkurikoksia, jos taloudellisilla perusteilla jätetään tutkimatta törkeitä ihmisoikeusrikoksia? Luulisi jotenkin ettei murhatutkimuksistakaan niin kovin suurta taloudellista hyötyä synny? Tai RAY:n vaalirahajutuista?
Näiltä sosiaalitädeiltä tuskin paljon sakkorahaa saadaan irti, mutta ne ihmisoikeudet? Ja lasten asema ja kohtalo?
Jotain tarttis tehdä, että tämä muuttuisi, mutta eipä taida olla keinoa. Tämäkin menee ihan sen saman linjan mukaan joka on jo aiemmista päätöksistä tuttu, eli että lähivanhemman oikeuksia ei riko mikään, olkoon että viranomaiset ovat niitä rikoksilla tukeneet.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on siis sitä mieltä että minulla ei ollut lapsiini mitään oikeutta, eikä edes selkeitä rikoksia tarvitse tutkia.
Perustelut on aika erikoiset, ja taas tuo sama ettei oteta kantaa siihen ovatko rikokset tapahtuneet, vaan siihen onko ollut oikeus tehdä esitys tutkinnan rajoittamisesta. Tutkinta voidaan rajoittaa siis vaikka todisteet ovat aukottomat ja mukana tutkintapyynnössä.
Kummastuttaa vaan, miten sitten kannattaa tutkia kaikenlaisia pikkurikoksia, jos taloudellisilla perusteilla jätetään tutkimatta törkeitä ihmisoikeusrikoksia? Luulisi jotenkin ettei murhatutkimuksistakaan niin kovin suurta taloudellista hyötyä synny? Tai RAY:n vaalirahajutuista?
Näiltä sosiaalitädeiltä tuskin paljon sakkorahaa saadaan irti, mutta ne ihmisoikeudet? Ja lasten asema ja kohtalo?
Jotain tarttis tehdä, että tämä muuttuisi, mutta eipä taida olla keinoa. Tämäkin menee ihan sen saman linjan mukaan joka on jo aiemmista päätöksistä tuttu, eli että lähivanhemman oikeuksia ei riko mikään, olkoon että viranomaiset ovat niitä rikoksilla tukeneet.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on siis sitä mieltä että minulla ei ollut lapsiini mitään oikeutta, eikä edes selkeitä rikoksia tarvitse tutkia.
lauantai 17. syyskuuta 2011
Jatkoa seuraa
Nyt sitten tehtynä rikosilmoitus Kukosta, poliisista joka jätti tutkimatta ja esitti syyttäjälle tutkinnan rajoittamista eli lopettamista. Rikosilmoitus myös parista syyttäjästä, jotka ovat asiaan olleet osallisina, eli Lindfors, joka Kukon esityksestä lopetti tutkinnan, ja Puhakasta, joka teki Uudenkaupungin poliisin Soisalosta tutkinnan päätöksen. Puhakka ei noudattanut sisäasiainministeriön ohjetta poliisirikoksen tutkinnasta, tosin ei Kukkokaan.
Puhakan nopeasti tekemän päätöksen mukaan ainakaan Soisaloa ei ole syytä epäillä mistään. Sen jälkeen vasta noin neljän kuukauden päästä! Kukko teki muiden samassa tutkintapyynnössä mukana olleiden osalta päätöksen, kun ohje on, että tutkinnanjohtajien pitää tehdä yhteistyötä ja tutkinnan kulkea samaan tahtiin.
Kyseenalaistan nyt sen, miten Puhakan päätös on vaikuttanut Kukon ja Lindforsin päätöksiin. Jos Kukko ja Lindfors olisivat käynnistäneet tutkinnan, olisi Puhakan päätös tullut erittäin kyseenalaiseksi, joten on erittäin aiheellista kysyä, onko tutkinta ollut asianmukainen. Kun vielä se ohjekin unohtui noudattamatta :)
Jostain syystä tutkinta on annettu valtakunnansyyttäjänviraston ratkaistavaksi, siis lähinnä tutkinnan käynnistämisestä päättäminen. Haapalehdolle, joka asiaa hoitaa valtakunnansyyttäjän virastossa, olen lähettänyt aineiston jolla Kukon rikos ja tahallisuus todistetaan, ja vaatinut saada esittää asia henkilökohtaisesti.
Kun kävi niin, että tehdessäni rikosilmoitusta Rauman poliisin Toivonen ei joko ymmärtänyt tai muuten halunnut asiaa hoitaa niin kuin oli sovittu. Sovin selvästi, että Tampereen poliisi ottaa minuun yhteyttä, ja luulin että sellainen tieto meni Tampereelle. Tutkintailmoituksessa ei kuitenkaan lue mitään asiasta, ja Tampereen poliisi ei asiasta tiennyt mitään. Tai syyttäjäkö lienee ollut. Siirsivät suoran valtakunnansyyttäjänvirastoon koko jutun, ja heille ei voi suullisesti esittää mitään.
Toivonenkin kyllä vihjaili erehdyksestä ja huomioon ottamattomuudesta, joten kovin tuntui toisen poliisin asian tutkiminen vaikealta. Ehkä tutkintailmoituksen puutteellisuus ei ollutkaan ihan puhdas vahinko?
Että näin nyt, eihn tuosta mitään selvää saa, mutta kuitenkin :)
Sanomattakin lienee selvää, että kaikki puhelut ja keskustelut ovat tallessa?
Puhakan nopeasti tekemän päätöksen mukaan ainakaan Soisaloa ei ole syytä epäillä mistään. Sen jälkeen vasta noin neljän kuukauden päästä! Kukko teki muiden samassa tutkintapyynnössä mukana olleiden osalta päätöksen, kun ohje on, että tutkinnanjohtajien pitää tehdä yhteistyötä ja tutkinnan kulkea samaan tahtiin.
Kyseenalaistan nyt sen, miten Puhakan päätös on vaikuttanut Kukon ja Lindforsin päätöksiin. Jos Kukko ja Lindfors olisivat käynnistäneet tutkinnan, olisi Puhakan päätös tullut erittäin kyseenalaiseksi, joten on erittäin aiheellista kysyä, onko tutkinta ollut asianmukainen. Kun vielä se ohjekin unohtui noudattamatta :)
Jostain syystä tutkinta on annettu valtakunnansyyttäjänviraston ratkaistavaksi, siis lähinnä tutkinnan käynnistämisestä päättäminen. Haapalehdolle, joka asiaa hoitaa valtakunnansyyttäjän virastossa, olen lähettänyt aineiston jolla Kukon rikos ja tahallisuus todistetaan, ja vaatinut saada esittää asia henkilökohtaisesti.
Kun kävi niin, että tehdessäni rikosilmoitusta Rauman poliisin Toivonen ei joko ymmärtänyt tai muuten halunnut asiaa hoitaa niin kuin oli sovittu. Sovin selvästi, että Tampereen poliisi ottaa minuun yhteyttä, ja luulin että sellainen tieto meni Tampereelle. Tutkintailmoituksessa ei kuitenkaan lue mitään asiasta, ja Tampereen poliisi ei asiasta tiennyt mitään. Tai syyttäjäkö lienee ollut. Siirsivät suoran valtakunnansyyttäjänvirastoon koko jutun, ja heille ei voi suullisesti esittää mitään.
Toivonenkin kyllä vihjaili erehdyksestä ja huomioon ottamattomuudesta, joten kovin tuntui toisen poliisin asian tutkiminen vaikealta. Ehkä tutkintailmoituksen puutteellisuus ei ollutkaan ihan puhdas vahinko?
Että näin nyt, eihn tuosta mitään selvää saa, mutta kuitenkin :)
Sanomattakin lienee selvää, että kaikki puhelut ja keskustelut ovat tallessa?
torstai 28. heinäkuuta 2011
No niin
Tulihan se sieltä, ensimmäinen tutkintapyyntö!
Mutta harmi kyllä huono ja täysin mielipuolinen sekä ilmeisen perätön. Eli ei ole tutkittu lainkaan. J atehty kai jo 4. tammikuuta 2011 ja tutkinta päätetty 17.2.2011. Minulle ei asiasta ole tullut tietoa, tai sitten posti on hukannut, kun muuttelin tuossa vaiheessa juuri Laitilasta Raumalle.
Aiheena on Salassapitorikkomus, ja syytös siis se että olisin julkaissut blogissa salaiseksi määrättyä aineistoa. Tuloksena on poliisi kirjannut :
Jätetty syytteeseen saattamatta, tutkinta päätetään, asia hoidettu muutoin. Lisäksi on että vähäinen tekomuoto, eikä esitettyä rangaistusvaatimusta.
Totuus ei pala tulessakaan, vai kuinka sitä sanotaan?
Mutta harmi kyllä huono ja täysin mielipuolinen sekä ilmeisen perätön. Eli ei ole tutkittu lainkaan. J atehty kai jo 4. tammikuuta 2011 ja tutkinta päätetty 17.2.2011. Minulle ei asiasta ole tullut tietoa, tai sitten posti on hukannut, kun muuttelin tuossa vaiheessa juuri Laitilasta Raumalle.
Aiheena on Salassapitorikkomus, ja syytös siis se että olisin julkaissut blogissa salaiseksi määrättyä aineistoa. Tuloksena on poliisi kirjannut :
Jätetty syytteeseen saattamatta, tutkinta päätetään, asia hoidettu muutoin. Lisäksi on että vähäinen tekomuoto, eikä esitettyä rangaistusvaatimusta.
Totuus ei pala tulessakaan, vai kuinka sitä sanotaan?
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Heipä hei kaikille
Minulle oli uutta, että täällä on tilastot, joista näkee kävijämäärät. Tähän mennessä on noin 1700 lukijaa, aika hienoa minun mielestäni!
Toukokuun yhdeksänteen olisi aikaa valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, tiukkaa tekee saada kunnon esitys aikaiseksi. En ole vielä selvittänyt miten PDF:n saisi tänne näkymään, se olisi oleellista valituksen kanssa. Joka tapauksessa koetan saada valituksen tänne sitä mukaan kun se valmistuu. Pitäisi siis aloittaa :)
Kiitoksia lukijoille! Ja toivomus on että tätä jaettaisiin eteenpäin.
Yhtään haastetta ei ole vielä tullut, harmillista. Olisi hienoa päästä todistamaan tämä kaikki, varsinkin kun poliisi ei suostu tutkimaan mitään.
Toukokuun yhdeksänteen olisi aikaa valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, tiukkaa tekee saada kunnon esitys aikaiseksi. En ole vielä selvittänyt miten PDF:n saisi tänne näkymään, se olisi oleellista valituksen kanssa. Joka tapauksessa koetan saada valituksen tänne sitä mukaan kun se valmistuu. Pitäisi siis aloittaa :)
Kiitoksia lukijoille! Ja toivomus on että tätä jaettaisiin eteenpäin.
Yhtään haastetta ei ole vielä tullut, harmillista. Olisi hienoa päästä todistamaan tämä kaikki, varsinkin kun poliisi ei suostu tutkimaan mitään.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
The Registrar
European Court of Human Rights
Council of Europe
F–67075 STRASBOURG CEDEX
VALITUS EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEEN
Valittaja Olli Keränen
Aittakarinkatu 6 as 2
26100 Rauma
Korkea sopimusosapuoli
suomen tasavalta
Päätös jota valitus koskee
Turun hovioikeus 7.4.2010 nro 829, valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ei myönnetty. (Päätös 13.9.2010, ks liite)
VALITUS
Tämä on ensimmäinen kirje valitukseeni, myöhemmin tulen esittämään koko valituksen.
Valitan lasteni huoltajuusoikeudenkäynnistä, joka ei ollut oikeudenmukainen jäljempänä kuvatulla tavalla. Oikeudenkäyntiin liittyy monia muita päätöksiä ja erilaisia raportteja ym. jotka haluan tuoda ihmisoikeustuomioistuimelle todisteena, en valittaa niistä. Osasta päätöksiä on mahdollista vielä valittaa, ja koska huoltajuusoikeudenkäynti on jo ohi, ja siihen on mahdotonta enää vaikuttaa, haluan edelleen ajaa muiden kuin oikeuden päätöksien kumoamista ja asioiden tutkimista.
Todisteena tulen esittämään mm. poliisin ja syyttäjän päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet oikeudenkäyntiin. Mm. näistä päätöksistä haluan vielä kannella suomalaisiin järjestelmiin, vaikka se todennäköisesti onkin tehotonta. Mikä myös tullaan osoittamaan todisteilla. Osa asiaan liittyviä todisteita on äänitallenteita.
Epäkohdat ja oikeudenloukkaukset lasten ja minun kohtelussani ovat tiivistettynä olleet seuraavat:
1.Huoltajia ei kohdella Suomessa tasa-arvoisesti, ns. lähihuoltajalla katsotaan olevan oikeus päättää yksin lasten asuinpaikka.
2.Johtuen kohdasta 1. Suomen viranomaiset voivat salata lasten asuin- ja olinpaikan toiselta huoltajalta.
3.Johtuen kohdasta 1. eivät viranomaiset lasten kaappaus/omavaltaisen huostaanoton tapahtuessa ryhdy toimeen lasten edun varmistamiseksi, eivätkä kunnioita lasten oikeutta molempiin vanhempiin. Sopimuksilla tai tuomioilla lasten asumisesta ei ole mitään merkitystä jos lähivanhempi haluaa muuttaa ja viedä lapset mukanaan.
4.Johtuen kohdista 1, 2. ja 3. ei lasten huoltajuudesta käytävä oikeudenkäynti voi olla tasapuolinen ja lasten etua ajava, koska ns. lähivanhemmalla on viranomaisten mielestä oikeus erottaa lapset toisesta vanhemmasta. Tämä erottaminen ei voi olla vaikuttamatta vanhemmuuden arviointiin, ja antaa lähivanhemmalle mahdollisuuden vaikuttaa lapsiin.
5.Viranomaiset ovat valmiita varmistamaan oman kantansa toteutumisen ja toimintansa salaamisen käyttämällä rikollisia keinoja.
6.Poliisi ei Suomessa tutki huoltajuusriitoihin liittyviä tutkintapyyntöjä
7.Poliisi ei tutki sosiaaliviranomaisiin kohdistuvia tutkintapyyntöjä
8.Poliisi ei tutki käräjäoikeuksiin liittyviä tutkintapyyntöjä
9.Syyttäjät eivät poikkea poliisin päätöksistä
10.Syyttäjien päätöksistä ei voi kannella valtakunnansyyttäjälle
11.Oikeuskanslerinvirasto ei kunnioita ihmisoikeuksia ja tekee päätöksiä perehtymättä edes todistusaineistoon.
12.Käräjäoikeuden istuntoja peruutetaan selvästi tekaistujen syytösten nojalla
13.Käräjäoikeus voi tehdä perusteluihinsa nähden täysin päinvastaisen päätöksen ilman, että hovioikeus puuttuu asiaan
14.Käräjäoikeuden toiminta perustuu selvästi kohtiin 1, 2, ja 3, koska se voi jättää selvitykset huomioimatta ja sisällön ymmärtämättä.
15.Hovioikeus voi jättää todistusaineistoa ottamatta vastaan, huolimatta siitä että valmistelija on todennut sen mahdottomaksi.
16.Hovioikeus voi kieltää puhumasta menneisyydestä, vaikka toisella vanhemmalla ei ole muuta, koska lapset on viranomaisten tuella eristetty hänestä. Menettely asettaa vanhemmat eriarvoiseen asemaan, toinen vanhempi voi todistella hyvää huolenpitoaan ym. todistajien kautta, toinen ei, koska lapset eivät ole tavanneet toista vanhempaa juuri lainkaan.
17.Lasten omavaltaista huostaanottoa ei Suomessa pidetä rikoksena, ainoastaan lapsikaappausta. Suomessa on viime aikoina tuomittu ainakin kahdessa tapauksessa lapsensa ulkomaille vienyt ja isästään eristänyt äiti. Silti Suomen sisällä omien lasteni kohdalla neljän kuukauden totaalista eristämistä isästä ei ole pidetty edes mitenkään paheksuttavana.
Nämä edellä ollet seikat ovat todistettavissa, selostus varsinaisessa valituksessa. Mainitut seikat tekevät ns. etävanhemmalle täysin mahdottomaksi saada aikaan lasten etuun keskittyvän selvitystyön jonka perusteella lasten asuinpaikka päätettäisiin.
Viranomaisten ja oikeuksien toiminta loukkaa ainakin seuraavia ihmisoikeussopimuksen artikloja:
6.Artikla: Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
suomen valtion harjoittama lainvastainen lähivanhemman oikeuksien ajaminen lasten ja etävanhemman oikeuksia polkemalla ei voi olla vaikuttamatta oikeudenkäyntien lopputulokseen. Näistä lisää seuraavissa kohdissa.
Oikeudenkäynneissä todisteita voidaan jättää ottamatta vastaan ja jopa hävittää tai hukata, ja kieltämällä vanhoista asioista puhuminen oikeudenkäynnistä luodaan epäoikeudenmukainen tilanne. Jäljempänä mainituista syistä, mm. muutto-oikeuden tulkinnan vuoksi, tilanne ei voi olla tasa-arvoinen.
Omia lapsiani koskeva tuomio, joka on jo käräjäoikeuden antama, on selvästi puolueellinen. Todistustaineistoa ja hankittuja selvityksiä on luettu väärin, ja viimeiseen saakka ennen lopullista päätöstä on selvää, että tulen saamaan lasteni huoltajuuden. Kunnes yht'äkkiä ainoana perusteena huoltajuuden ja asumisen määräämiseen äidille on ”Lasten ja äidin parempi vuorovaikutus”. Vuorovaikutus johon tuomari on todennut äidin vaikuttaneen, ja josta tuomari itse selvästi kirjoittaa todetessaan, ettei äiti voi saada etua eristämisestä. Vuorovaikutukseen minun ja lasteni välillä on selvästi vaikuttanut lasten eristäminen minusta ja äidin vaikuttaminen lapsiin, minkä tuomari on todennut. Tuomari on selvästi tahallaan jättänyt ymmärtämättä viranomaisselvitysten sisällön saadakseen aikaan äidille edullisen tuomion. Tämä on selvä osoitus syrjinnästä sukupuolen mukaan.
Lähes kaikki viranomaisselvitykset ovat todistettavissa joko väärennetyiksi tai vääristellyiksi ja perättömiksi, eikä selvityksiä ole käyty oikeudenkäynneissä läpi niin, että epäkohtiin ja suoranaisiin rikoksiin selvitysten laadinnassa olisi voinut puuttua.
8.Artikla: Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta
suomen käytännön mukaan lapsilla ei ole oikeutta perhe-elämään sen vanhemman kanssa, jonka luona he eivät virallisesti asu, jos se vanhempi jonka luona lapset asuvat ei sitä halua. Ns. etävanhemmalla ei ole mitään oikeutta osallistua lastensa asuinpaikan päättämiseen, ns. lähivanhempi voi päättää asuinpaikan halunsa mukaan. Vaikka asumisesta ja tapaamisesta olisi sopimus tai tuomio, on lähivanhemmalla oikeus rikkoa se halutessaan.
13.Artikla: Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
suomen viranomaisilla ja oikeuslaitoksella on käytäntö, jonka mukaan ns. lähivanhempi voi muutaa minne haluaa maan rajojen sisällä ilman toisen huoltajan suostumusta. Ei ole edes teoriassa mahdollista saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska suomi katsoo lähivanhemmalla olevan oikeus eristää lapset isästään (etävanhempi). Eristäminen ja muuttamisen mahdollistaminen antavat huomattavan edun ja mahdollisuuden vaikuttaa lapsiin ennen oikeudenkäyntiä ja selvitysten laatimista.
Poliisi tai muut viranomaiset eivät tutki huoltajuusoikeudenkäynteihin liittyviä tutkintapyyntöjä tai rikosilmoituksia, tai muitakaan viranomaisiin kohdistuvia, jos ne liittyvät huoltajuusoikeudenkäyntiin.
14.Artikla: Syrjinnän kielto
suomen viranomaisten ja oikeuslaitoksen toiminta syrjii ns. etävanhempaa riistämällä häneltä oikeuden päättää lastensa asioista. Syrjinnän perusteena on lasten asuinpaikka, jos lapset asuvat kanssasi, sinulla on oikeuksia lapsiisi, muuten ei ole.
17.Artikla: Oikeuksien väärinkäytön kielto
suomen oikeuslaitos ja viranomaiset tulkitsevat vapaata muutto-oikeutta myös lastensa kanssa muuttaviin vanhempiin. Tulkinnan mukaan ns. lähivanhemmalla on oikeus muuttaa minne tahansa maan rajojen sisällä, ilman toisen huoltajan suostumusta. Lasten ja huoltajan asemasta on säädetty mm. laissa ”laki lapsen huollosta ja tapaamisesta, joka ei erottele huoltajia lähi- tai etävanhempiin. Lähivanhemman oikeuksilla suomessa oikeutetaan sekä lasten, että etävanhemman oikeudettomuus.
53.Artikla: Olemassaolevien ihmisoikeuksien suojaaminen
suomen lainsäädäntö määrittelee huoltajan oikeudet ja velvollisuudet. suomen oikeuslaitos ja viranomaiset eivät noudata lainsäädäntöä, mikä mahdollistaa perhe-elämän menettämisen sekä lapsille että etävanhemmalle.
Ensimmäinen pöytäkirjan
1.Artikla: Omaisuuden suoja
suomen valtion ja viranomaisten lain ja ihmisoikeuksien vastainen toiminta mahdollistaa etävanhemman ajautumisen taloudelliseen ahdinkoon ja tosiasialliseen orjuuteen voimatta vaikuttaa asiaan mitenkään. Ainoana syynä taloudelliseen katastrofiin oli omalla kohdallani se, että lapseni olivat ”kirjoilla” äitinsä luona. suomen toiminnan johdosta lasten asuinpaikasta riippuu, voiko vanhempi päättää itse omasta taloudestaan.
Seitsemäs pöytäkirja
5.Artikla: Aviopuolisoiden yhdenvertaisuus
suomen viranomaiset ja oikeuslaitos kohtelevat huoltajia avioeron jälkeen eri tavalla sen mukaan, asuvatko lapset huoltajan luona vai eivät. suomen lainsäädäntö ei erottele huoltajia toisistaan. Tosiasiallisesti se vanhempi joka ei asu lasten kanssa, ei omaa oikeuksia lapsiinsa. Asuminen kahdessa paikassa ei ole mahdollista. Avioero asettaa vanhemmat automaattisesti eri asemaan sen mukaan kenen luona lapset asuvat.
Kahdestoista pöytäkirja
1.Kaikkinaisen syrjinnän kielto
Ainoana perusteena sille, ettei etävanhemmalla ole oikeuksia lapsiinsa, on asuminen lähivanhemman luona. Etävanhempaa syrjitään huoltajuusoikeudenkäynnissä ainoastaan sen vuoksi että lapset eivät asu hänen kanssaan. Lapsia syrjitään asuinpaikan vuoksi kun heidän oikeutensa toiseen vanhempaan voidaan evätä ainoastaan asuinpaikan mukaan. Heillä ei ole oikeutta siihen vanhempaan jonka luona he eivät asu.
Asiaan vaikuttavat
57.Artikla: Varaumat
suomella ei ole asiaan liittyviä varaumia, eikä voi ollakaan, koska on kyse perusoikeuksista.
Ensimmäinen pöytäkirja
2.Artikla: Liikkumisvapaus
Liikkumisvapaudella oikeutetaan lapsen ja etävanhemman oikeuksien riisto. Kuitenkin lasten ja vanhemman oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen ja se, että huoltajan oikeudeksi suomen lainsäädännössä luetaan lapsen asuinpaikasta päättäminen ovat selvästi sellaisia oikeuksia joita ei voida kieltää. Ks artikla 17., oikeuksien väärinäytön kielto.
Lasten oikeuksien sopimusta rikotan myös monilla tavoin, sekin on osa suomalaista lainsäädäntöä.
Edellä mainittujen loukkausten vuoksi ei ole ollut mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lasteni huoltajuudesta ja asumisesta.
Lisäksi olen asioihin perehtyessäni löytänyt selviä viitteitä siitä, ettei Suomessa yleisestikään tunnusteta vanhempien oikeutta lapseensa tai toisinpäin. Mm. eduskunnan oikeusasiamies on päätöksessään vuodelta 2004 todennut äidillä olleen oikeus päättää, saako hänen hylkäämänsä tytär tavata isäänsä. Lapsiasiamies on sähköpostissaan minulle todennut, ettei huollosta erotettu vanhempi ole asianosainen lasten asioista päätettäessä, mikä tarkoittaa että jos esim. minun lapseni jäisivät äidistään orvoksi, ei minulla olisi asianosaisuutta heidän asioissaan. Tämä on törkeässä ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen ja lasten oikeuksien sopimuksen kanssa.
Raumalla 28.2.2011 Olli Keränen
Liitteet:
Korkeimman oikeuden päätös 13.9.2010
European Court of Human Rights
Council of Europe
F–67075 STRASBOURG CEDEX
VALITUS EUROOPAN IHMISOIKEUSTUOMIOISTUIMEEN
Valittaja Olli Keränen
Aittakarinkatu 6 as 2
26100 Rauma
Korkea sopimusosapuoli
suomen tasavalta
Päätös jota valitus koskee
Turun hovioikeus 7.4.2010 nro 829, valituslupaa korkeimpaan oikeuteen ei myönnetty. (Päätös 13.9.2010, ks liite)
VALITUS
Tämä on ensimmäinen kirje valitukseeni, myöhemmin tulen esittämään koko valituksen.
Valitan lasteni huoltajuusoikeudenkäynnistä, joka ei ollut oikeudenmukainen jäljempänä kuvatulla tavalla. Oikeudenkäyntiin liittyy monia muita päätöksiä ja erilaisia raportteja ym. jotka haluan tuoda ihmisoikeustuomioistuimelle todisteena, en valittaa niistä. Osasta päätöksiä on mahdollista vielä valittaa, ja koska huoltajuusoikeudenkäynti on jo ohi, ja siihen on mahdotonta enää vaikuttaa, haluan edelleen ajaa muiden kuin oikeuden päätöksien kumoamista ja asioiden tutkimista.
Todisteena tulen esittämään mm. poliisin ja syyttäjän päätöksiä, jotka ovat vaikuttaneet oikeudenkäyntiin. Mm. näistä päätöksistä haluan vielä kannella suomalaisiin järjestelmiin, vaikka se todennäköisesti onkin tehotonta. Mikä myös tullaan osoittamaan todisteilla. Osa asiaan liittyviä todisteita on äänitallenteita.
Epäkohdat ja oikeudenloukkaukset lasten ja minun kohtelussani ovat tiivistettynä olleet seuraavat:
1.Huoltajia ei kohdella Suomessa tasa-arvoisesti, ns. lähihuoltajalla katsotaan olevan oikeus päättää yksin lasten asuinpaikka.
2.Johtuen kohdasta 1. Suomen viranomaiset voivat salata lasten asuin- ja olinpaikan toiselta huoltajalta.
3.Johtuen kohdasta 1. eivät viranomaiset lasten kaappaus/omavaltaisen huostaanoton tapahtuessa ryhdy toimeen lasten edun varmistamiseksi, eivätkä kunnioita lasten oikeutta molempiin vanhempiin. Sopimuksilla tai tuomioilla lasten asumisesta ei ole mitään merkitystä jos lähivanhempi haluaa muuttaa ja viedä lapset mukanaan.
4.Johtuen kohdista 1, 2. ja 3. ei lasten huoltajuudesta käytävä oikeudenkäynti voi olla tasapuolinen ja lasten etua ajava, koska ns. lähivanhemmalla on viranomaisten mielestä oikeus erottaa lapset toisesta vanhemmasta. Tämä erottaminen ei voi olla vaikuttamatta vanhemmuuden arviointiin, ja antaa lähivanhemmalle mahdollisuuden vaikuttaa lapsiin.
5.Viranomaiset ovat valmiita varmistamaan oman kantansa toteutumisen ja toimintansa salaamisen käyttämällä rikollisia keinoja.
6.Poliisi ei Suomessa tutki huoltajuusriitoihin liittyviä tutkintapyyntöjä
7.Poliisi ei tutki sosiaaliviranomaisiin kohdistuvia tutkintapyyntöjä
8.Poliisi ei tutki käräjäoikeuksiin liittyviä tutkintapyyntöjä
9.Syyttäjät eivät poikkea poliisin päätöksistä
10.Syyttäjien päätöksistä ei voi kannella valtakunnansyyttäjälle
11.Oikeuskanslerinvirasto ei kunnioita ihmisoikeuksia ja tekee päätöksiä perehtymättä edes todistusaineistoon.
12.Käräjäoikeuden istuntoja peruutetaan selvästi tekaistujen syytösten nojalla
13.Käräjäoikeus voi tehdä perusteluihinsa nähden täysin päinvastaisen päätöksen ilman, että hovioikeus puuttuu asiaan
14.Käräjäoikeuden toiminta perustuu selvästi kohtiin 1, 2, ja 3, koska se voi jättää selvitykset huomioimatta ja sisällön ymmärtämättä.
15.Hovioikeus voi jättää todistusaineistoa ottamatta vastaan, huolimatta siitä että valmistelija on todennut sen mahdottomaksi.
16.Hovioikeus voi kieltää puhumasta menneisyydestä, vaikka toisella vanhemmalla ei ole muuta, koska lapset on viranomaisten tuella eristetty hänestä. Menettely asettaa vanhemmat eriarvoiseen asemaan, toinen vanhempi voi todistella hyvää huolenpitoaan ym. todistajien kautta, toinen ei, koska lapset eivät ole tavanneet toista vanhempaa juuri lainkaan.
17.Lasten omavaltaista huostaanottoa ei Suomessa pidetä rikoksena, ainoastaan lapsikaappausta. Suomessa on viime aikoina tuomittu ainakin kahdessa tapauksessa lapsensa ulkomaille vienyt ja isästään eristänyt äiti. Silti Suomen sisällä omien lasteni kohdalla neljän kuukauden totaalista eristämistä isästä ei ole pidetty edes mitenkään paheksuttavana.
Nämä edellä ollet seikat ovat todistettavissa, selostus varsinaisessa valituksessa. Mainitut seikat tekevät ns. etävanhemmalle täysin mahdottomaksi saada aikaan lasten etuun keskittyvän selvitystyön jonka perusteella lasten asuinpaikka päätettäisiin.
Viranomaisten ja oikeuksien toiminta loukkaa ainakin seuraavia ihmisoikeussopimuksen artikloja:
6.Artikla: Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
suomen valtion harjoittama lainvastainen lähivanhemman oikeuksien ajaminen lasten ja etävanhemman oikeuksia polkemalla ei voi olla vaikuttamatta oikeudenkäyntien lopputulokseen. Näistä lisää seuraavissa kohdissa.
Oikeudenkäynneissä todisteita voidaan jättää ottamatta vastaan ja jopa hävittää tai hukata, ja kieltämällä vanhoista asioista puhuminen oikeudenkäynnistä luodaan epäoikeudenmukainen tilanne. Jäljempänä mainituista syistä, mm. muutto-oikeuden tulkinnan vuoksi, tilanne ei voi olla tasa-arvoinen.
Omia lapsiani koskeva tuomio, joka on jo käräjäoikeuden antama, on selvästi puolueellinen. Todistustaineistoa ja hankittuja selvityksiä on luettu väärin, ja viimeiseen saakka ennen lopullista päätöstä on selvää, että tulen saamaan lasteni huoltajuuden. Kunnes yht'äkkiä ainoana perusteena huoltajuuden ja asumisen määräämiseen äidille on ”Lasten ja äidin parempi vuorovaikutus”. Vuorovaikutus johon tuomari on todennut äidin vaikuttaneen, ja josta tuomari itse selvästi kirjoittaa todetessaan, ettei äiti voi saada etua eristämisestä. Vuorovaikutukseen minun ja lasteni välillä on selvästi vaikuttanut lasten eristäminen minusta ja äidin vaikuttaminen lapsiin, minkä tuomari on todennut. Tuomari on selvästi tahallaan jättänyt ymmärtämättä viranomaisselvitysten sisällön saadakseen aikaan äidille edullisen tuomion. Tämä on selvä osoitus syrjinnästä sukupuolen mukaan.
Lähes kaikki viranomaisselvitykset ovat todistettavissa joko väärennetyiksi tai vääristellyiksi ja perättömiksi, eikä selvityksiä ole käyty oikeudenkäynneissä läpi niin, että epäkohtiin ja suoranaisiin rikoksiin selvitysten laadinnassa olisi voinut puuttua.
8.Artikla: Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta
suomen käytännön mukaan lapsilla ei ole oikeutta perhe-elämään sen vanhemman kanssa, jonka luona he eivät virallisesti asu, jos se vanhempi jonka luona lapset asuvat ei sitä halua. Ns. etävanhemmalla ei ole mitään oikeutta osallistua lastensa asuinpaikan päättämiseen, ns. lähivanhempi voi päättää asuinpaikan halunsa mukaan. Vaikka asumisesta ja tapaamisesta olisi sopimus tai tuomio, on lähivanhemmalla oikeus rikkoa se halutessaan.
13.Artikla: Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon
suomen viranomaisilla ja oikeuslaitoksella on käytäntö, jonka mukaan ns. lähivanhempi voi muutaa minne haluaa maan rajojen sisällä ilman toisen huoltajan suostumusta. Ei ole edes teoriassa mahdollista saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, koska suomi katsoo lähivanhemmalla olevan oikeus eristää lapset isästään (etävanhempi). Eristäminen ja muuttamisen mahdollistaminen antavat huomattavan edun ja mahdollisuuden vaikuttaa lapsiin ennen oikeudenkäyntiä ja selvitysten laatimista.
Poliisi tai muut viranomaiset eivät tutki huoltajuusoikeudenkäynteihin liittyviä tutkintapyyntöjä tai rikosilmoituksia, tai muitakaan viranomaisiin kohdistuvia, jos ne liittyvät huoltajuusoikeudenkäyntiin.
14.Artikla: Syrjinnän kielto
suomen viranomaisten ja oikeuslaitoksen toiminta syrjii ns. etävanhempaa riistämällä häneltä oikeuden päättää lastensa asioista. Syrjinnän perusteena on lasten asuinpaikka, jos lapset asuvat kanssasi, sinulla on oikeuksia lapsiisi, muuten ei ole.
17.Artikla: Oikeuksien väärinkäytön kielto
suomen oikeuslaitos ja viranomaiset tulkitsevat vapaata muutto-oikeutta myös lastensa kanssa muuttaviin vanhempiin. Tulkinnan mukaan ns. lähivanhemmalla on oikeus muuttaa minne tahansa maan rajojen sisällä, ilman toisen huoltajan suostumusta. Lasten ja huoltajan asemasta on säädetty mm. laissa ”laki lapsen huollosta ja tapaamisesta, joka ei erottele huoltajia lähi- tai etävanhempiin. Lähivanhemman oikeuksilla suomessa oikeutetaan sekä lasten, että etävanhemman oikeudettomuus.
53.Artikla: Olemassaolevien ihmisoikeuksien suojaaminen
suomen lainsäädäntö määrittelee huoltajan oikeudet ja velvollisuudet. suomen oikeuslaitos ja viranomaiset eivät noudata lainsäädäntöä, mikä mahdollistaa perhe-elämän menettämisen sekä lapsille että etävanhemmalle.
Ensimmäinen pöytäkirjan
1.Artikla: Omaisuuden suoja
suomen valtion ja viranomaisten lain ja ihmisoikeuksien vastainen toiminta mahdollistaa etävanhemman ajautumisen taloudelliseen ahdinkoon ja tosiasialliseen orjuuteen voimatta vaikuttaa asiaan mitenkään. Ainoana syynä taloudelliseen katastrofiin oli omalla kohdallani se, että lapseni olivat ”kirjoilla” äitinsä luona. suomen toiminnan johdosta lasten asuinpaikasta riippuu, voiko vanhempi päättää itse omasta taloudestaan.
Seitsemäs pöytäkirja
5.Artikla: Aviopuolisoiden yhdenvertaisuus
suomen viranomaiset ja oikeuslaitos kohtelevat huoltajia avioeron jälkeen eri tavalla sen mukaan, asuvatko lapset huoltajan luona vai eivät. suomen lainsäädäntö ei erottele huoltajia toisistaan. Tosiasiallisesti se vanhempi joka ei asu lasten kanssa, ei omaa oikeuksia lapsiinsa. Asuminen kahdessa paikassa ei ole mahdollista. Avioero asettaa vanhemmat automaattisesti eri asemaan sen mukaan kenen luona lapset asuvat.
Kahdestoista pöytäkirja
1.Kaikkinaisen syrjinnän kielto
Ainoana perusteena sille, ettei etävanhemmalla ole oikeuksia lapsiinsa, on asuminen lähivanhemman luona. Etävanhempaa syrjitään huoltajuusoikeudenkäynnissä ainoastaan sen vuoksi että lapset eivät asu hänen kanssaan. Lapsia syrjitään asuinpaikan vuoksi kun heidän oikeutensa toiseen vanhempaan voidaan evätä ainoastaan asuinpaikan mukaan. Heillä ei ole oikeutta siihen vanhempaan jonka luona he eivät asu.
Asiaan vaikuttavat
57.Artikla: Varaumat
suomella ei ole asiaan liittyviä varaumia, eikä voi ollakaan, koska on kyse perusoikeuksista.
Ensimmäinen pöytäkirja
2.Artikla: Liikkumisvapaus
Liikkumisvapaudella oikeutetaan lapsen ja etävanhemman oikeuksien riisto. Kuitenkin lasten ja vanhemman oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen ja se, että huoltajan oikeudeksi suomen lainsäädännössä luetaan lapsen asuinpaikasta päättäminen ovat selvästi sellaisia oikeuksia joita ei voida kieltää. Ks artikla 17., oikeuksien väärinäytön kielto.
Lasten oikeuksien sopimusta rikotan myös monilla tavoin, sekin on osa suomalaista lainsäädäntöä.
Edellä mainittujen loukkausten vuoksi ei ole ollut mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lasteni huoltajuudesta ja asumisesta.
Lisäksi olen asioihin perehtyessäni löytänyt selviä viitteitä siitä, ettei Suomessa yleisestikään tunnusteta vanhempien oikeutta lapseensa tai toisinpäin. Mm. eduskunnan oikeusasiamies on päätöksessään vuodelta 2004 todennut äidillä olleen oikeus päättää, saako hänen hylkäämänsä tytär tavata isäänsä. Lapsiasiamies on sähköpostissaan minulle todennut, ettei huollosta erotettu vanhempi ole asianosainen lasten asioista päätettäessä, mikä tarkoittaa että jos esim. minun lapseni jäisivät äidistään orvoksi, ei minulla olisi asianosaisuutta heidän asioissaan. Tämä on törkeässä ristiriidassa ihmisoikeussopimuksen ja lasten oikeuksien sopimuksen kanssa.
Raumalla 28.2.2011 Olli Keränen
Liitteet:
Korkeimman oikeuden päätös 13.9.2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)