Tämä on sähköposti, jonka lähetin lapsiasiavaltuutetulle 21.7.2010, ja liittyy oikeuskanslerinviraston Outi Kauppilan kanssa käymääni puhelinkeskusteluun ja muihin kerääminni aineistoihin.
Hei,
Olen ollut aiemminkin yhteydessä lapsiasiavaltuutettuun, silloin sanoitte ettei oteta kantaa yksittäistapauksiin. Nyt omien lasteni asian tiimoilta tekemäni selvitys on tullut siihen pisteeseen, että asioilla alkaa olla laajempi merkitys. Toki olisi ollut jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Useden oikeuskanslerinviraston osoittamieni kanteluiden jalkeen, joihin kaikkiin on tullut vastaus, että viranomaiset eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa, soitin oikeuskanslerinviraston vanhemmalla oikeuskanslerinsihteerille Outi Kauppilalle. Kauppila sanoo selvästi, ettei minulla eron jalkeen, kun oli sovittu lasten asumispaikaksi äidin luona, ollut mitään oikeutta lapsiini. Kauppila sanoo myös: "eihän me niin kirjoiteta" kysyessäni miksi ei päätöksessä lue hänen mielipidettään.
Kauppila kertoo ettei lakia lapsen huollosta ja tapaamisesta ole sivuutettu, mutta ei anna lainkohtaa tai asetusta jolla kyseinen laki kumottaisiin. Kauppilan esittämässä ja Puumalaisen allekirjoittamassa päätöksessä, joka tässä tapauksessa koski maistraattia, ko. lain huoltajalle antama oikeus asuinpaikasta päättämiseen on sivuutettu kokonaan sitä perustelematta.
Kauppila sanoo puhelussa myös, että näin ajattelevien piiri on laaja. Koska kyseessä on korkein laillisuusvalvontaa suorittava viranomainen jolla on mahdollisuus pyytää selvityksiä ministeriöista ja muilta toimijoilta, on selvää että "laajaan piiriin" kuuluvat kaikki lasten asioiden kanssa toimivien ministeriöiden ministerit ja virkamieskunta. On siis suomen valtion virallinen kanta, ettei etävanhemmalla ole oikeutta lapsiinsa eron jälkeen, mikä tosiasiallisesti tarkoittaa ettei lapsilla ole oikeutta etävanhempaansa. Ainoastaan lähivanhemmalla on oikeuksia.
Kauppilan puhelussa sanoma paljastaa koko suomen valtion näkemyksen joka minullekin on tullut tutuksi omien lasteni asiassa. Tämä näkemys tarkoittaa, että kaikki lasten asioissa tehdyt sopimukset ja niiden aikaansaamiseksi oleva organisaatio (sosiaalitoimi, lastensuojelu), tai eri oikeusistuinten antamat tuomiot ovat täysin turhia, koska etävanhemmalla ei niistä huolimatta ole oikeutta osallistua esim. lasten asuinpaikan päättämiseen.
On selvää, että aluehallintovirastot (ent. lääninhallitus, LH) on ohjeistettu ministeriöiden taholta tätä Kauppilan kertomaa näkemystä noudattaen. Aluehallintoviraston osalta on selvää, että se, ja entinen LH ohjeistaa sosiaalitointen lastensuojelut samalla tavalla. Tästäkin minulla on kirjallinen aineisto LH:n vastauksina kanteluuni.
suomen valtion kanta loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimusta, erikoisesti sen artikloja 5, Oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, 8, Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja 13, Oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Etävanhemman osalta loukataan näiden lisäksi artikloja 6, Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 14,Syrjinnän kielto.
Tehokasta oikeussuojakeinoa ei ole koska asiaan liittyvät viranomaiset on ohjeistettu pyrkimään kohti suomen valtion edellä mainittua virallista kantaa, eikä siis ole edes teoreettista mahdollisuutta lasten oloihin ja asumiseen liittyvien asioiden todelliseen selvittämiseen. Se, että vain lasten asuinpaikka vaikuttaa siihen kenellä lasten suhteen on oikeuksia, on syrjintää, koska laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ei huoltajia erottele lasten asuinpaikan mukaan.
Keskusteluni Outi Kauppilan kanssa olen tallentanut, ja se on kuunneltavissa Youtube -sivustolla:
http://www.youtube.com/watch?v=Iawab4zOvUc
Euroopan Ihmisoikeussopimus:
http://www.fredman-mansson.fi/eniosop.htm
Terveisin,
Olli Keränen
Uusikaupunki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti